Ei mikään tavallinen puisto

Patsaspuisto oli hauska! Patsaat saivat ihmettelemään, nauramaan, pohtimaan ja muistelemaan - ja ehkä myös katsomaan asioita uudella tavalla. Niissä näkyi taiteellisuus ja liikunnan ilo. Ehkä Rönkkönen on halunnut antaa toivoa ja kannustusta niille, jotka vielä miettivät, pystyvätkö toteuttamaan jonkun unelmansa. Ehkä hän haluaa kertoa tuleville polville, että aina kannattaa yrittää.

Yli kahdensadan patsaan joogatarha

Patsaat on tehty betonista

 ...ja ne taipuivat toinen toistaan .. hmm.. haastavampiin asentoihin ja venytyksiin!

 Allekirjoittanut ei taipunut spagaatiin.

Puiston puutarha oli upea. Puutarhuri on saanut käyttää mielikuvitusta ja tehdä paljon yhteistyötä taiteilija Veijo Rönkkösen kanssa, jotta kokonaisuudesta on tullut se, mitä se nyt on. Teokset olivat massiivisia. Yläpuolella näkyvä "kukkajalusta" on kaksimetrinen.

 Erään patsasnaisen käsilaukusta löytyi aarteita

 "Vaka vanha väinämöinen..." 

 Ja jos kurkisti näiden heppujen suuhun, niin saattoi havaita oikeita ihmishampaita... 

 Disco dancing! Tässä on varmaan menossa Saturday night fever...

 Tässä on menossa selvästikin Tsaikovskin Joutsenlampi...

 Ja tässä uinnin SM-kilpailut..

 Tuolla veljentyttöni jumppaavat!

Puisto on todellakin mahtava katsaus kulttuuriin ja erilaisiin ihmiskohtaloihin. Se herättää monipuolisuudellaan erilaisia tunteita ja mielikuvia. Kuten äsken sanoin, niin se on täynnä muistoja ja historiaa. Veijo Rönkkönen (1944-2010) täyttäisi tänä vuonna 70 vuotta. Hienoa, erilaista betonitaidetta!

Ritareita ja kaljaa

Kuka osaa fuskaamatta sanoa, mikä linna alla olevassa kuvassa on kyseessä?

Savonlinnassa oli kolea päivä ja matkamme jatkui kohti Olavinlinnaa. Voin nyt vaikka paljastaa, että jos joku olisi kysynyt multa saman kysymyksen, minkä esitin alussa, niin olisin varmaan ollut silleen, että: "Turun-Suomen-Olavin-Hämeen-Savon-öö-linna?" Muisti toimii paremmin niissä tilanteissa, kun on itse vieraillut kyseisessä kohteessa. Nyt on ehkä jatkossa helpompi sijoittaa kaikki linnat Suomen kartalle. Luulin olleeni hyvä maantiedossa, mutta tässä se sivistyksen aukko nyt sitten paljastui. 

Linnan pässi

Ajattelimme nopeasti piipahtaa sisällä, koska muu väki jäi odottamaan linnan ulkopuolelle. Olivat kuulemma jo käyneet niin monta kertaa. Linnan sisällä ostimme lipun ja juoksimme opasryhmän kiinni. Olimme jääneet vain alkupuheesta paitsi. 

Olavinlinna (ruotsiksi Olofsborg) on 1400-luvulla rakennettu linna. Se rakennettiin vakiinnuttamaan Ruotsin valtaa ja suojelemaan Suomea Moskovan ruhtinaskuntaa (Venäjää) vastaan.

Seinään on ollut tarkoitus rakentaa puiset kaaret (aukkoihin, mitkä näkyvät), mutta se on jäänyt tekemättä 

Säilöhuoneeseen mentiin katossa olevasta pienestä reiästä. Huoneessa säilytettiin arvotavaroita ja ruokaa. Huoneeseen tultiin narua pitkin tai pudottautumalla ja samaa reittiä takaisin.

Katossa alkuperäistä puurakennelmaa 1400-luvulta

Linnan kirkkotila

Katto oli luterilaisuuden alkuaikoina maalattu valkoiseksi (koska koristeellisuus ei kuulunut uskontoon kuten esim. ortodoksisuudessa). Nuo katossa näkyvät alkuperäiset köynnökset ym. on saatu pelastettua maalin alta.

Niille, jotka eivät olleet tervetulleita messuun muiden linnan asukkaiden kanssa, oli tehty pieni tila. Yllä olevasta luukusta he saattoivat kuunnella saarnaa. Huoneeseen joutuivat sairaat ihmiset, joiden taudit olivat herkästi tarttuvia sekä synnyttäneet naiset, jotka kuulemma olivat likaisia...

Ympäri linnaa oli tähystysaukkoja, joista saattoi havaita tunkeilijat ja hälyttää apua

Yllä olevan kuvan tornissa näkyvä uloke on vessa. Ihmiset kävivät vessassa ja ulosteet plumpsahtelivat Olavinlinnaa ympäröivään veteen. Myös kaikki biojäte heitettiin veteen. Siihen aikaan ihmiset eivät kuulemma juoneet vettä lähes ollenkaan, koska veden mukana levisi eniten pöpöjä (ei mikään ihme, jos ajattelee, mitä kaikkea siellä oli). Linnassa oli oma panimo, joka tuotti paljon olutta. Jokainen linnan asukas joi 4 litraa olutta päivässä... Voi vain miettiä, minkälaista linnassa on ollut asua olutpäissään ja kiipeillä portaita ylös ja alas... En tiedä, kumpi olisi inhottavampaa: käydä vessassa yläilmoissa vai juoda litroittain olutta päivät pitkät?!

Täydellinen näkymä huussiin! :-D 

Täydellinen näkymä Savonlinnan rantamaisemiin!

Äiti (punatakkinen) bongattu...

Meillä vierähti linnassa noin 1,5h ja voin suositella opastettua kierrosta kaikille. Opas kertoi mielenkiintoisia asioita, joita jaksoi kuunnella ja kierros oli sujuva. Viileä kesäpäivä sai mieluisaa sisältöä.

Suomen hulppein kirkko

Yllä oleva hulppea rakennus ei ole kartano tai museo tai mikään vastaava vaan ihan vaan Kerimäen kirkko. Kerimäen kirkko on valmistunut vuonna 1847 ja vihitty käyttöön seuraavana vuonna. Kirkkoon mahtuu sisälle 5000 ihmistä. Jossakin kirkon sisällä olleessa esitteessä luki, että sen aikainen kirkkoherra oli halunnut, että messun aikana kirkkoon mahtuu koko pitäjä. Hän ei ollut ainakaan vaatimaton. 

 Kellotapuli

 Kirkon pääoven salpa oli sekin hyvin... valtava

 Huippuun on matkaa 37 metriä

 Kirkkoon mahtuu istumaan 3000 ihmistä ja sen lisäksi on 2000:lle seisomapaikat

Kerimäen kirkko on Suomen suurin kirkkorakennus - ja sen jotenkin huomasi heti, kun käveli sisään. Se ei näyttänyt alttaria ja penkkejä lukuunottamatta oikein kirkolta ollenkaan. Se näytti suurelta salilta, jonka ympärillä kulki kerroksia kuin jossakin loistohotellissa. Jos penkkejä ei olisi ollut, niin se olisi ollut loistelias renessanssiajan tanssiaisiin. Kirkko oli niin hulppea ja suuri, että ei oikein tiennyt, mihin olisi pitänyt asettua. Suuren kirkon pääajatus kuitenkin oli varmasti ollut se, että sinne mahtuu kaikki halukkaat kuulemaan Jumalan sanaa...

 Suomen suurin kirkkorakennus

Ken lienee pitänyt kokousta noiden tuolien ympärillä? Hieman pimeässä kellotapulissa ja tyhjillään olevassa tilassa ne olivat hiukan karmivat...

Kiivettiin kellotorniin. Noh, ensin oli kapeat portaat, jotka kohosivat äkkijyrkästi ylöspäin ja piti varoa päätä, ettei lyönyt sitä poikittaiseen tukihirteen. Sitten tuli seuraavat portaat, jotka kohosivat vähän vielä ylemmäs ohittaen koristeelliset ikkunat. Ja sitten vielä yhdet vieläkin kapeammat portaat, joiden puolessa välissä piti varoa katsomasta alaspäin. Ylätasanteelle päästyäni saatoin huomata, etteivät portaat vielä loppuneet, mutta päätin olla jatkamatta ylöspäin. Katsoin ikkunasta ulos kirkkorakennusta päin. Sen näki kokonaisuudessaan korkeuksista. 

Kuulemma kirkon kellot saattoivat soida mihin aikaan tahansa (tai siis ei mihin aikaan vaan, vain tasatunnein). Halusin äkkiä pois tapulista. P jatkoi vielä ylemmäs kohti kelloa.

 Kellotapuli on 42m korkea...

 Voin sanoa, ettei alaspäin meneminen ole yhtään sen kivempaa kuin ylöspäin meneminen...

Neliapilan muotoiset ikkunat olivat hienot

Ps. Selvisin kellotapulista alas. Hui.

Että saisi herätä järvimaisemaan aina

Kesä jatkuu ja maisemat muuttuvat toinen toistaan kauniimmiksi. Yövyimme pitkän päivän jälkeen Joensuussa sukulaisillamme. Itä-Suomen sukulaisia näkee harvoin (ajomatka on n. 4,5h ja tauot päälle), joten sinnepäin kerrankin ajettuamme oli luonnollista nähdä heitä: setää ja serkkua perheineen.

Olisi ihanaa joskus herätä tällaiseen näkymään ja todeta, että se on siinä aina - niin kuin sedälläni. En ole koskaan ollut kaupunki-ihminen. Rakastan käydä kaupungeissa ja tutustua erilaisiin paikkoihin, mutta asuminen on tukalaa. Pitää olla tilaa ja avaruutta ajatella. Hiljaista. 

Illan tullen järven pinta muuttui peiliksi

Joensuuhun pitänee tehdä toinenkin retki. Sellainen, että pääsee kävelemään kaupungilla ja katsoa paikkoja tarkemmin. Harmittaa, että monet reissut ovat yleensä sitä, että mennään navigaattorin neuvomaa reittiä suoraan kohteeseen eikä yhtään seikkailla. Kävellen näkisi enemmän ja kaupunki tulisi tutummaksi.