Muistoja viime kesältä

Kevät on hujahtanut jo yli huhtikuun puolen välin. Tuntuu, että vasta oli tammikuun alku. Odotan tällä hetkellä kesää todella paljon. Se tarkoittaa mulle tänä vuonna ainakin "lomaa" ja yhtä partioleiriä saaristomaisemissa. Kesällä mökkeilen, suoritan mahdollisesti pari tarvittavaa kurssia avoimessa yliopistossa (jos jaksan), nautin auringosta ja keskityn ihan vain itseeni/meihin ja tähän hetkeen. Ei yhtään aikataulua tai kiirettä. Katsotaan syksyllä sitten taas, että menikö yhtään niin kuten haaveilin. Viime kesä oli enemmän kuin mitä olin haaveillut. Ehkä tulevakin...

Kesää ennen on kuitenkin vielä paljon kivoja ja haastavia asioita edessä. Yksi niistä kivoista on/oli pääsiäinen. Laskeuduttiin pääsiäisen viettoon Pitkäperjantaina, ja lähinnä istuskeltiin autossa maisemia katsellen. Pysähdyttiin matkalla yhdessä mun viime kesän road tripin lempparipaikoista: Porin Mäntyluodossa. 

Pohjanlahti oli vihaisella tuulella.  Kaikessa karuudessaan kaikki oli kuitenkin kaunista: pärskeet sileillä kallioilla, lokakuinen tunnelma huhtikuussa, veistokselliset kivenjärkäleet luonnon asetelmassa. Sitä vain miettii, mihin kaikkialle tuo ulappa voisi pienen ihmisen viedä.

Vastaparit... edessä tyyni lätäkkö ja yksinäinen oksa.... 

taustalla tuulivoimalat yhdessä toinen toistaan tukien myrskyssä...

Ja tässä vielä synkkien merimaisemien loppukevennykseksi Tinin evästauko... mangorahkaa :)

Lemmenlaakson visiitti sateen jälkeen

Oli epänormaali sunnuntaiaamu. Sai nukkua ilman kellonherätystä ja aamupalakahvia ei tarvinnut juoda kiireessä. Ei ollut oikein mitään erikoista suunnitteilla, paitsi Tupperware-kutsut työkaverin luona. Aamupäivällä tuli kuitenkin mieleen, että olisi kiva päästä laavulle. Retkitavaroita etsittiin hyvä tovi, mutta lopulta kaikki tarvittavat löysivät tiensä reppuun. Halkoja oli hyvä satsi jemmassa, ja pöperöt löytyivät kaupasta. 

Tupperware-kutsuilla ollessani ulkona satoi vettä, ja ehdin jo pelätä, että retki jäisi väliin. Sade kuitenkin heltisi sen verran, että uskaltauduttiin metsään. Ei ainakaan ollut ruuhkaa. Oltiin ensimmäistä kertaa Lemmenlaaksossa, mikä sijaitsee läntisessä Järvenpäässä. Lemmenlaakso on luonnonsuojelualue Keravanjoen varrella. Mentiin autolla pohjoisen Lemmenlaakson parkkipaikalle ja parkkipaikalta laavulle oli matkaa n. 1km. Metsäpolut ovat vielä melko liukkaita ja jäisiä, mutta laitetaan sormet ristiin, että parin viikon päästä kevät taas tulisi...

Vesisade haittasi hieman tulisijan sytyttämistä. Tehtiin tosi ahkerasti kiehisiä ja pieniä puusuikaleita, jotta saatiin tulisija lämpenemään ja siten myös itse nuotio syttymään. En haluaisi kommentoida ja arvostella niin paljon kaikkea, mutta tulisija oli hyvin epäkäytännöllinen. Siihen oli vaikea laittaa puita alle ilman, että sormet paloivat kuumaan rautaan.

Syötiin lounaaksi lohta ja salaattia, joten nyt kaivettiin esiin kunnon grillimakkarat! Meillä oli mukana myös termarikahvia ja suklaabanaani-tarvikkeet. Oli kivaa. Sanoin sen P:lle varmaan sata kertaa. 

 Tuo ritilä oli kiiinni tuossa tulisijassa... ja se on siis ainut miinus Lemmenlaaksossa. Koska kyseessä on luonnonsuojelualue, niin ei saa muita tulia tehdä. Paavonpolku on tässä suhteessa parempi, koska tulisija on avoin. Lemmenlaakso päihittää puolestaan ympäristöllään.

 Olin innoissani siitä, että keskellä niin hienoa metsää oli joki... :) Kaipaan merta...

 Suklaabanaanit

Täytyy useammin lähteä grillailemaan ja viettämään aikaa metsään. Sateen jälkeen kosteus oli huumaavaa ja luonnossa ruoka maistuu kaksinverroin paremmalta. Mietin jo, millaista Lemmenlaaksossa mahtaa kesällä olla... ja että jos ottaisi mukaan kavereita ja erilaisia grillattavia juttuja ja salaattia... Kiva retki. Kolme tuntia vierähti huomaamatta raikasta ulkoilmaa nautiskellen. Yöunet tulevat takuulla nopeasti. 

Luonnonkosmetiikka - huuhaata, ekologista, terveellistä, kivaa?

No siis, ennen kuin kukaan ehtii miettiä, että onko se Saana nyt höynähtänyt johonkin, niin totean, että pikemminkin kiinnostunut ja utelias. Meillä oli toissaviikonloppuna tykyä (eli työpaikan virkistäytymistä) ja siellä saatiin työkaverin puolesta kunnon esitelmä siitä, miten kaikkea jääkaapin ylijäämää voi käyttää hyödyksi. Melkein kaikesta tuoreesta voi tehdä itselleen kasvonaamion tai vartaloa hyväilevää öööö... mikähän se sana on... mönjää? 

 Tässä kuvassa ei ole luonnonkosmetiikkaa.

Todettakoon vielä, että onhan niitä suklaanaamioitakin olemassa, että ei nuo pääsiäismunat nyt niin pahuutta ole, kai? Ja todettakoon, että kaakao (se aito oikea, ei mikään Oboy) on ihan oikeasti määritelty joidenkin paremmin asioista tietävien kesken superfoodiksi eli superruoaksi. 

Einespitsaa ei kuulemma kannata laittaa mahan päälle kosteuttamaan tai mitään muutakaan, mutta esim. banaanit, avokadot, kurkut, ananakset, jugurtit ja erilaiset marjat ovat iholle parasta, mitä voi olla! Niitä vaan muussiksi ja v'oila!

Esittelen tässä nyt pari kivaa juttua, mitä opin tykyillassa, ja mistä oikeasti tykkäsin. Nämä tuntuivat kivoilta ja helpoilta kenen tahansa kokeiltaviksi. 

 Kookosöljy: tätä voi syödä ja laittaa kaikkiin ruokiin, tätä voi käyttää hiusnaamiona tai säärikarvojenpoistoon, käsi- tai vartalovoiteena, aurinkorasvana pienellä suojakertoimella ja luoja ties mihin kaikkeen muuhun...

 Hunaja luonnontuotteena on myös erinomaista. Sitä voi laittaa myös kasvonaamioihin, teehen yms. Mielenkiintoisinta on, että käytetyt kahvinpurut voi käyttää vartalonkuorintaan!!! Eli kaikki purut vaan talteen ja niistä seoksia tekemään. Jää hyvä tuoksu ja pehmeä, kosteutunut iho.

 Extra neitsyt oliiviöljy: voi käyttää esim. salaattien päällä tai kasvonaamiossa

 Puhdasta ruokosokeria ihon kuorintaan

 Hedelmät ja marjat ja muut... ennenkaikkea syötäväksi, mutta sellaisenaan myös ulkoisesti!

 Tässä ohjeet Vartalonkuorinta -mönjään ja Kasvonaamio -mönjään. Olen testannut molempia kaksi kertaa tähän mennessä, ja molempiin kertoihin olin enemmän kuin tyytyväinen!

Suhteet noihin ohjeisiin ovat suurinpiirtein niin, että vartalonkuorintaan kaksi ruokalusikallista kahvinpuruja ja kookosöljyä ja yksi rkl ruokosokeria. Omaan pinta-alaan on syytä kiinnittää huomiota. Jos on esim. minua puolet pienempi, niin sitten yksi rkl mahdollisesti riittää kaikessa. Kasvonaamioon kaikkea vähän oman "maun" ja ainesten mukaan. 

 Vartalonkuorinta-aine... hurjan näköistä, mutta esteettisyys unohtuu jälkeenpäin

 Kasvonaamio valmiina... tämäkin vähän hurjaa, mutta tavallaan ei eroa mitenkään smoothiesta! 

Kasvonaamio maistui aivan banaanilta (niin, oli pakko maistaa). Kun olin läntännyt naamaan tarvittavan määrän, niin lusikoin loput astiasta hyvillä mielin suoraan vatsaan. Sitä saattaa tuoksahtaa hetken banaanilta ja kookosöljyltä, mutta ken tykkää, ken ei! Näitä voi varmaankin soveltaa oman maun mukaan niin paljon kuin uskaltaa. Huom. jos on allerginen jollekin, niin se ainesosa on jätettävä sitten pois. 

Otsikon kysymykseen viitaten: mun mielestä luonnonkosmetiikka on kivaa. 

Loppukevennykseksi kukkasia meidän aamupalapöydästä :)

Vihreän krokon tarina

700 sivua pikkuprinttiä. Yksilö ja sen hitaasti toimiva tiedonrakennus. Muistikapasiteetin kuormittuneisuus. Sitä tämä on lähinnä ollut. Oon miettinyt näitä asioita työmatkoilla (näen esim. jokapuolella skeemoja ja jopa työmatkalla näkemäni talot assimiloituu toistensa kanssa assosiaatioverkostoiksi, joista lopuksi koostuu muistijärjestelmään ehyt kokonaisuus). Vähän niin kuin kartan syntyminen mieleen lähialueesta, mutta höystettynä psykologian sanastolla.

En lue yleensä koskaan mitään, mutta nyt on ollut pakko. Mun luontainen oppimisstrategia on se, että yritän ymmärtää asiasisällön ja luoda mielikuvia teorian yhteydestä käytäntöön. Teen muistiinpanoja - kaikesta. Se on mun tapa hahmottaa ja rakentaa/siirtää havaintoja muistiin. Jos en kirjoita asioita ylös, unohdan ne. Eikä ihme, kun on niin paljon, mitä pitäisi muistaa. Kalenterit ja muistilaput ovat hieno keksintö!

Jossakin vaiheessa teorioita oli pakko vähän keventää tenttikirjojen mustaa valkoisella -meininkiä ja leikkasin sitten jostakin lehdestä tuon ensimmäisen kuvan krokotiilin sivujen iloksi...

Teetä, kynttilöitä ja kukkasia rentoutumiseen... Niin ja jouluvaloja... :D

Mulla on ollut nyt keväällä jokunen tentti, mutta tässä oli tähän asti eniten työtä. Mulla oli lukemisessa tosi kiirus aikataulu (ehkä omaa syytä, ehkä väsymystä), joten luin tuon Tutkivan oppimisen tällä viikolla iltasella (n. 300 sivua). Ja niin kuin äsken sanoin, niin en ole mikään lukijaihminen. Yhtenä iltana tällä viikolla olin työpäivän jälkeen niin väsynyt, että nukahdin jo klo 19 ja heräsin seuraavana aamuna klo 7. Siinä meni sen illan/päivän lukemiset sitten. 

Tentin onnistumisesta en osaa sanoa, mutta se ei nyt tällä hetkellä olekaan se tärkein tavoite. Puhuttiin jo aiemmin keväällä opiskelukaverin kanssa, että käytäisiin jonkun tentin jälkeen Ateneumissa katsomassa Tove Janssonin juhlanäyttely - ja eilen toteuttiin tämä hyvä suunnitelma. Ja kannatti mennä. Tuolla Ateneumin seinien sisällä oli näyttely, mistä kaikki varmasti löytävät itselleen jotakin. Teoksissa näkyi historia ja minä olin aistivinani tietynlaista pimeyttäkin. Yksinäisyyttä. Omia visioita. Ajan karuutta. Muumit olivat suloisia, mutta niissä ei ollut sitä 80-luvun "muumiutta" niin paljon kuin olin olettanut. Ne olivat aikuisille tehtyjä muumeja. Mielenkiintoista. 

Vihreä kroko siirtyy ensi viikolla uusien haasteiden pariin. Ja yhä enemmän pitäisi jaksaa iltasella töiden jälkeen. Mulla on tällä hetkellä talo täynnä kukkasia: tulppaaneja, neilikoita ja vihreää. Ajattelin, että jos en itse pääse luonnon luo, niin tuon sen kotiin... :) Kivaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!

Kevätretkellä

Olimme maaliskuun puolessa välissä kevätretkellä Pornaisissa kahden sudenpentulauman kanssa. Oli hyvin tuulinen sunnuntaipäivä ja retkipaikkamme sijaitsi korkealla mäellä/harjulla. Osalla lapsista oli liian vähän päällä, ja he joutuivat lainaamaan aikuisten retkivarusteita. Tuulen tuoma kylmyys yllätti.

 Tuuli oli suotuisa lähinnä vain lipulle :)

Retkipaikka oli Pornaisten kunnan nuorisotoimen mökki, ja samalla alueella oli seurakunnan maja. Edellisenä päivänä oli ollut täysin aurinkoista ja lumetonta - ja yhtäkkiä olimmekin saaneet talviretken. Olimme tosin varautuneet myös siihen, ettei se hiihtäminen ja pilkkiminen onnistu.

 Kuten jo mainitsin: olimme hyvin korkealla... Vielä oli ylöspäin toinen mokoma rinne :D 

Suosittelen valokuvausta = Hyvää treeniä!

Retken ohjelmaan sisällytimme partio-ohjelman (partion ns. opetussuunnitelma) jälkimerkkejä eli aisteja, leirikokkailua ja rakentelua. Sudenpennut tekivät tandemsuksia pareittain tai kolmen hengen ryhmissä. Jokainen myös teki itselleen suksisauvan kaivertaen kädensijaa, koristellen yms. Suksisauvat olivat retkellä monessa mukana. Ne toimivat suksi- ja patikkasauvoina sekä ruoanlaittovälineinä tikkupullaa paistettaessa. Kun sukset ja sauvat olivat valmiit, pidettiin hiihtokilpailut (3 hiihtäjää per suksipari). Kaikki olivat voittajia. 

Muistelen itse omaa lapsuuttani ja sitä, kun jossakin leirikoulussa yritettiin hiihtää tandemsuksilla. Siinä unohtui ryhmätyö ja sama tahti - ja eikös kaikki olleet nurin...  PS. Onko tullut aikuiseksi, jos muistelee omaa lapsuuttaan? Tai ehkä tämä kaikki on vain reflektointia ja ajattelun kehittämistä sieltä 1990-luvulta 2010-lukuun.

 Pomminpurkua

Lukioaikoina olin mukana NY24h-toiminnassa eli Nuori yrittäjyys -kurssi 24h:ssa. Se sisälsi yrityksen perustamisen, yhteistyötä ja kaikkea, mitä yritystoimintaan kuuluu. Lähinnä asenteen luomista siihen, että: "Asenne ratkaisee aina". Siellä muistan kokeilleeni ensimmäisen kerran pomminpurkua. Sittemmin kävin myös itse NY24h-kouluttajakoulutuksen ja koulutin itse kouluttajia samoin metodein. Pomminpurku oli yksi suosikeistani.

Pomminpurkuun tarvitaan auton- tai pyöränrengas, naruja, huiveja ja jotakin halon tai limsapullon kokoista, mikä pysyy maassa hyvin pystyssä. Narut (esim. 4kpl) kiinnitetään eri puolille rengasta kuten kuvassa ja halkoja/ täytettyjä limsapulloja asetetaan ympäri tasaista, esteetöntä maastoa. Riippuen ryhmästä halkojen määrä voi vaihdella 5-10 kpl. Sudenpentuikäisillä (1.-3lk) viisi halkoa oli riittävä määrä. Ideana pomminpurussa on se, että jokainen osallistuja ottaa yhdestä narunpätkästä kiinni, ja sen jälkeen heidän silmiensä eteen laitetaan näkösuojaksi huivit. Narunpitäjien (4kpl) lisäksi tarvitaan yksi henkilö, jonka silmiä ei sidota. Muut ovat sokkona kuuloaistinvarassa ja yksi ohjeistaa. Tarkoituksena on saada kuljetettua rengas kaikkien halkojen (pommien) läpi maahan ja pois ilman, että pommi kaatuu.

Olen vähän helpottanut tilannetta siten, että "pommi räjähtää" vain, jos kaikki pommit kaatuvat maahan suorituksen aikana. Yleensä koskaan ei käy näin, joten kaikille jää tehtävästä hyvä mieli. Tämä sopii hyvin myös aikuisten ryhmäyttämiseen. PS. Tätä ei välttämättä kannata leikkiä maahanmuuttajalasten tai -aikuisten kanssa tällä nimellä. 

Lounaaksi oli hernerokkaa ja sain siinä hötäkässä itselleni partionimen. Se olkoon salaisuus. Lounaan jälkeen laitettiin lapset pariksi tunniksi suunnistamaan rasteilta toisille. Mun rastilla haisteltiin (aistit) teepusseja ja pääteltiin, mitä ainesosia ne sisälsivät. Aika hyvin lapset haistoivat mustikkamuffinssit ja mansikka-kuppikakut! :)

 Lisäpuuhaa mun rastille: muovailuvahasta muovailtiin erilaisia makuja ... 

esim. lilasta munakoiso, oranssista porkkana.

 Ehdin aikana kuluksi tehdä lumitaidetta kävellen....

 Ruokarasti - paras rasti :D Pöperön ainesosat folioon ja nuotioon kypsentymään...

 Ja suklaabanaaneja... (ohje linkissä)

Valmis ateria

Oli harvinaisen onnistunut retki. Mulla oli hauskaa koko ajan ja oli ilo nähdä lasten nauttivan puutöistä (tehtiin myös Hörhötin... ohut puukappale pitkän narun päässä ja sitä pyörittäessä koko pituudeltaan voimakkaasti ympäri tulee hälytysäänen tapainen ääni... ja hartiatreeni/käsi sijoiltaan...).