Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.

Olemme yleensä jouluisin maailmalla: sukuloimassa ja näkemässä ystäviä. Tästä syystä oman kodin joulusisustaminen ja tunnelman luominen on jäänyt erittäin vähäiseksi. Syksyllä kuitenkin päätin, että tänä jouluna se The Joulu tulee myös meille. Hamstrasin heti Ikeasta vähän kuusen koristeita ja punaista väriä. 

Ja pikkuhiljaa sitten joulun lähestyessä sain mieheltä luvan laittaa kaikki ihanuudet paikoilleen (lue: en saanut jostakin syystä vielä lokakuussa laittaa joulukoristeita ja punaisia verhoja ja tonttuja...).

Löysin vanhempien kellarin kätköistä isoja Karhulan lasin keittiötölkkejä (ja osa saattoi olla myös Riihimäen lasin). Yhteen vihreään lasipurkkiin laitoin jouluvalot. Jos katsoo oikein tarkkaan, niin voi nähdä Karhulan lasin logon eli karhun.

Joulukuusi oli yksi kiperimmistä pohdinnan alla olleista asioista. "Tulisiko sitä ollenkaan?", "Muovinen vai aito?", "Ostaako vai ottaako mummin vanha?", "Paljonko kuusi maksaa?", "Kauanko se ehtisi olla?", "Kannattaako laittaa?" jne. Meillä oli suunnitteilla miehen pienimuotoiset valmistujaisjuhlat 20.12 ja päädyttiin sitten, että hommataan kuusi. Vaikka sitä ehtisi katsella ja ihailla vain vähän aikaa, niin ei haittaa. Loppujen lopuksi se "vähän aikaa" oli reilu viikko. Se viikko oli yksi parhaista ja kauneimmista meidän kotona.

 Partyliten kyyhkyset saivat tonttumatkustajat...

Kuusi löytyi vanhempieni takapihalta. Taisi olla ensimmäinen joka tuli vastaan. Se on vähän laiha ja kalvakka, mutta tavallaan myös siro ja vetreä. Ei tarvinnut imuroida neulasia lattialta tai pelätä, että oksat roikkuvat maassa. Jossakin vaiheessa koristelua tosin tuntui, että koristeita on enemmän kuin niitä neulasia... noh, kuusi kuin kuusi. Ihan nätti se on meidän ensimmäiseksi yhteiseksi joulukuuseksi.

 Tekstiilit, kynttilät ja valot luovat joulutunnelman :)

Keittiön ompelupöydälle laitoin pikkukuusen koristeineen ja muutamia tonttuja. Meillä ei itseasiassa ole kovinkaan paljon varsinaisia joulukoristeita näiden joulutonttujen lisäksi. Olen lähinnä keskittynyt luomaan värimaailmaltaa jouluista vaikutelmaa tilpehööriä välttäen. Nämä tonttuset on saatu jostakin lahjaksi/perintönä - kuten myös kynttelikkö ja pitsiliina.

 Kirpputorilta löytyi 1€:lla ihania, pieniä, vanhan ajan joulupalloja!! 

Siinä on Taavetti ja Tiina menossa joulukirkkoon...

 Makuuhuoneen joulutunnelman tuo kynttelikkö valoineen...

Ja mikäs sen jouluisempaa kuin aina tarjolla olevat suklaat...

TUNNELMALLISTA JOULUA KAIKILLE!

Stundarsin joulumarkkinat

Tämä vuosi on ollut monella tavalla vivahteikas ja muutoksia täynnä. Elämään on tullut asioita ja elämästä on lähtenyt asioita. Ihmisiä on tullut ja ihmisiä on mennyt. On ollut uusia työyhteisöjä, uusia asiakkaita ja täysin uudenlaisia työympäristöjä ja -tehtäviä. Tämä vuosi on ollut oppimista monella tavalla. Samankaltaisuutta viime vuoteen on se, että tänäkin vuonna hain joulutunnelmaa joulumarkkinoilta. Tällä kertaa kohteena oli Mustasaaren Stundars. (Olipas äärimmäisen erikoinen aasinsilta asiaan... :D )

Olin ensimmäistä kertaa käymässä Stundarsseilla, vaikka olen pyörinyt samoilla kulmilla jo useamman vuoden ajan. Aion ehdottomasti mennä jonakin kesänä sinne uudestaan. Joulumarkkinat olivat ihanat ja tunnelmalliset. Käsityöt olivat laadukkaita ja nähtävää oli paljon. Keräsin tähän pienen kuvakoosteen kaikesta, mikä mun mielestä oli kaunista ja toi hyvän, jouluisan mielen. 

Itselleni tarttui mukaan vihreä sydänheijastin (huopainen), minkä kiinnitin mun vihreään talvitakkiin. Ostin myös pyöränsatulaan huovutetun istuinsuojuksen, minkä toivon lämmittävän syksyisin ja kesäöisin. Se pitää myös vähän vettä. Kuitenkin - joulun odotus alkoi kyseisenä markkinapäivänä. Samana päivänä omassa sisimmässä oli pitkästä aikaa taas tietynlainen rauha syksyn tapahtumien jälkeen. Kaikki oli hyvin. Kaikki on hyvin.

Karhunkaadossa...

Näin joulun alla on aikaa syventyä hetkeksi (ihan rauhassa kylläkin) vielä syksyn tapahtumiin ja muistella kivoja hetkiä. Aloitin syyskuun alussa Järvenpään Metsänkävijöiden riveissä vetämään sudenpentulaumaa. Opiskelut ampaisivat aika ison osuuden pois laumailta-aktiviisuudesta, mutta pyrin kuitenkin olemaan paikalla aina mahdollisuuksien mukaan. 

Teimme syysretken kahden sudenpentulauman kesken. Kokoonnuttiin muutaman Akelan (=sudenpentujohtaja) kanssa kololle (=sudenpentujen kokoontumispaikka) eräänä syksyisenä iltana suunnittelemaan ja keksittiin kuksakahvien ja muffinssien lomassa teemaksi Karhunkaato. Hrr mrrrrr!

 Mun tekemä karhunhammas näkyy tuossa edessä... (tällä hetkellä se on partiohuivissani roikkumassa)

Retki oli loka-marraskuun vaihteessa ja siihen osallistui n. 20 sudenpentua. Akeloita ja vanhempia oli mukana kymmenkunta. Retken sisältöön kuului riistanhoitomaksun maksaminen eli jokainen sudenpentu keräsi tullessaan matkalta 15 käpyä, jotka auliisti perille päästyään antoi maksuksi päästäkseen karhunkaatoon mukaan. Askartelimme puumassasta kaikille karhunhampaat. Ja sitten jotenkin pääsi käymään niin, että karhu varasti ne hampaat meidän retkeilijöiden ollessa muissa puuhissa....... Karhu oli yllättävän ovela.

 Käytiin läpi erilaisia aisteja ja tässä eräänlainen maistelutehtävä vihreistä asioista.... hmmm....

 Ja pystytettiin pj-teltta rohkeimmille yöpyjille...

 Tervetuloa meille yöksi!

Päivän aikana oli seikkailua metsässä, majan rakennusta laavutyyliin, taskulampuilla väläyttelyä, pimeässä metsässä kulkemista aistiretkellä, ruokailua eri väriteemoissa (vihreä, punainen...) ja eritoten karhunkaatoa. Jos totta puhutaan, niin nukuin yöni tyttöjen kanssa lämpimällä parvella (sisällä siis)....

 Karhu oli jättänyt sudenpennuille metsään viestin kadonneista hampaista...

 Illan ruokateema oli musta... eli lettuja :)

Lopulta karhu toi hampaat takaisin.

Jännittävimpiä hetkiä koko retken aikana oli ehkä se, kun yhtäkkiä yksi akeloista juoksi sudenpentujen luo kertoen, että oli kuullut metsästä pamauksen. He olivat menneet metsään katsomaan ja löytäneet karhunkakkaa ja karhuntaljaa. Hui! (Itse olin sisällä tekemässä keittoa ja seurasin tapahtunutta ikkunasta). 

Lopulta karhu saatiin kaadettua ja hampaat löysivät tiensä takaisin sudenpentujen hoiviin. Retki oli erittäin onnistunut ja odotan jo innolla seuraavaa. Ensi vuonna pääsen osallistumaan lauman toimintaan enemmän kuin tänä vuonna. Tarkemmin ei voi oikein tietää, mutta toivon, että voisin nähdä kokonaisen partiovuoden toimintoineen. 

Parhain terveisin, 

JäMen hallituksen jäsen 2014

sudenpentuvastaava