Päivä elämästäni 15.5.2012

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä blogimerkinnästä, joten seuraavaksi muutama sana (tai sanoja) edeltävistä viikoista: koulu, opinnäytetyö, uintiharrastuksen eheyttäminen ja kavereitten kanssa oleskelu. Eipä siinä muuta. Aurinko vaikuttaa positiivisesti mielialoihin ja oikeastaa pelkkä kesän läsnäolo piristää kaikkia elämän osa-alueita. 

Oikeastaan mun oli tarkoitus kirjoittaa tänne jo pari viikkoa sitten, mutta kadotin kamerajohdon (löytyi sittemmin siivotessa romuläjien alta) ja viivästyi hiukan. 

Monesti bloggaajat tekevät erilaisia kuvareportaaseja elämästään. Ajattelin itse myös kokeilla sellaista ja näyttää teille kuvin, mitä kaikkea yhteen mun päivään (A day of my life) on sisältynyt. Valitsemani päivä kyseisen haasteen tekemiseen oli sattumanvarainen. 15.5.2012 aamulla tuntui, että tänään voisi olla sellainen päivä, että valokuvaus melkein tilanteessa kuin tilanteessa onnistuisi. Oli sattumalta myös maailman ensimmäinen kansainvälinen valokuvauspäivä. Pidemmittä puheitta...

 Aamu alkoi kahdeksan yhdeksän välillä, vaikka oli vapaapäivä. 

Aamuheräämiset ovat vaikeita ja usein menen kahvin laittamisen jälkeen uudestaan sänkyyn...

 Klo 9:14 aamupalaksi mukillinen kahvia ja voileipä. 

 Aamulääkkeet: kalanmaksaöljytabletti, D-vitamiinia ja sinkkitabletti... 

Klo 9:30 Hamppipesu ja siihen tarvittavat vermeet. 

 Käytän aamuisin (ja muutoinkin päivän mittaan) miljoonaa eri purnukkaa. 

 Kokeilin Lumenelta tämmöistä. Jännästi tämä tuote tuoksuu suomalaisuudelta.

Tää on joka aamun ja illan kiva naamanpelastus!  

 Oriflamen jotain päivävoiteen tapaista vuodelta x. Löysin tämän äitin hyllystä ja sillä tiellä se on vieläkin.

 Tämä Nina Riccin hajuvesi on yksi mun lemppareista! Oon muutenkin hajuvesi-ihminen.

 Mun hiukset on yleensä hamppua ja tarvitsen jotakin suihketta päivittäin. Tämä on tähän asti kokeilemistani ehdottomasti parhaimman tuoksuinen - vaniljainen! 

 Aamujuttujen jälkeen. 

 Katselin, kun tavarajuna meni ohi. 

Kastelin mun parvekkeella asustelevia lapsia. 

 Kalenterissa luki tämmöistä ja sitä ennen piti saada monta asiaa tehtyä. 

Klo 11:00 mietin opinnäytetyöjuttuja... 

Ei ole kuvaa, mutta tässä välissä syötiin lounasta. Syötiin rypsiporsasta, riisiä,  herne-maissi-porkkanaa ja salaattia. 

 Klo 13:00 otin kaapista uimapuvun ja -lasit ja suunnistin kohti uimahallia. 

Klo 13:15 uimahallilla. 

 Klo 14:45 olin kotona ja laitoin pyykit kuivumaan. 

 Herkkuhetki jäätelön parissa! 

 Postiluukusta tupsahti Partioaitan uusin esite. Oli kiva juttu. 

Tämä oli jännä juttu. Kaikkea sitä järjestetäänkin. 

 Tämä oli erityisen mieluisa juttu. On kiva, että tässä Järvenpään lähellä on jokin paikka, mihin voi halutessaan mennä luontoon.  

Klo 18:00 piti olla luokan saunaillassa, mutta väänsin opparin kyselyä valmiiksi (ja meikkasin). 

Klo 18:45 pyöräiltiin koululle ja tällaiselta näytti kampuksen saunarannassa. Tyyntä ja kaunista. 

Klo 19:00 mentiin muiden luokkalaisten kanssa pelaamaan pesäpalloa. Meidän joukkue hävisi (mutta yksilösuorituksena mulla meni oikein kivasti). 

Ruoka ennen kaikkea. 

 Me tuotiin saunailtaan dippejä ja sipsejä.

Eväät oli runsaat ja suolaiset.  

Allekirjoittaneella oli mekko ja ekakertaa tänä vuonna ballerinat. 

Luokkakaverin tekemä salaatti oli ylihyvää! Täytyy tehdä joskus samanlaista.  

Klo 20:00 istuttiin nuotion äärellä, juteltiin ja grillailtiin. 

 Klo 22:00 aurinko laski. Kesäiseltä vaikutti. 

 Tässä vielä kuva saunasta ja likaisesta vedestä. 

Klo 00:01 pyöräiltiin takaisin kotiapäin. 

Klo 00:20 pesin naaman ja hampaat, minkä jälkeen...

"Teillä on kello, meillä on aikaa."

Joka ilta tulee pohtineeksi kulunutta päivää, ja sitä, saiko jotakin aikaiseksi. Kun hommia on paljon, mikään tekemisen määrä ei tunnu omasta mielestä riittävältä. Kun taas hommia on vähän, silloin ei saa mitään aikaiseksi. Itselleen ei osaa antaa anteeksi sitä, että on ollut laiska tai on tehnyt niin paljon töitä, että väsyy sen takia. Kultainen keskitie on jossakin siinä välissä. 

Löysin jokunen päivä sitten tällaisen listan, missä joku on listannut asioita, joita olisi hyvä tehdä. Siinä ei sanota, miksi näitä listan asioita tulisi tehdä, mutta mielikuvia herää siitä, että: "Tekemällä näin voit hyvin." 

Tästä listasta voisi ottaa esimerkkiä. Siinä on asioita, mitkä kuviteltunakin tekevät olosta paremman. Mietin kuitenkin, että johtaako listojen ja kalenterien noudattaminen siihen, että elämä aikatauluttuu entistä enemmän? Elämässä on niin paljon velvollisuuksia ja kaikkea, mitä pitäisi tehdä, että 20 asiaa lisää muistettavaa on aika paljon. 

Tällä viikolla pohdittiin seminaariporukan kanssa sitä, että itseasiassa me päätämme omasta elämästämme  ja ajankäytöstämme yhä vähemmän ja vähemmän. Etenkin työelämässä olevat ihmiset saattavat huomata näitä asioita. Tästä esimerkkinä sellainen asia, että tietokoneelta voi varata toisen ihmisen aikaa. Painamalla nappulaa voi järjestää toiselle ihmiselle töitä pariksi tunniksi valitsemallaan ajankohdalla. Näin on ainakin ajattomaa työaikaa tekevillä (kuten itselläni). Ajaton työaika on siis sitä, että ei ole määrättyä työaikaa, mutta työhön liittyvät hommat tulee hoitaa. Joinakin päivinä töitä voi olla aamusta iltaan, ja joinakin vain 15 minuuttia. Iltatöitä on paljon ottaen huomioon asiakasryhmän eli nuoret - ja iltalisiä ei heru. 

Eikö olekin pelottavaa, että joku muu määrittelee sen, mitä teet ja mihin aikaan? Ohjeita elämään tulee joka puolelta: "Syö viisi kertaa päivässä", "Opiskele nuorena sata ammattia, jotta pääset joskus töihin", "Pidä huoli hygieniasta", "Tee lapsia ennen kuin on liian myöhäistä" tai "Nuku 8 tuntia yössä". Monet meistä on myös riippuvaisia monenlaisista asioista kuten tv-ohjelmista tai ryhmäliikuntatunneista. Tv-ohjelmille on määritelty tietty ajankohta, jolloin niitä voi katsoa eikä katsoja periaatteessa voi asialle mitään (vaikkakin tallentava digiboksi on hyvä keksintö!). Ryhmäliikuntatuntien ajankohta on myös määritelty. Se on yleensä sellainen ajankohta, jolloin suurin osa asiakkaista on päässyt töistä, mutta entä sitten kun työt painottuvat iltaan? Tämä on tietenkin ammatinvalintakysymys, mutta aamulla ryhmävaihtoehtoja on paljon vähemmän kuin iltasella. Enemmistöllä on valtaa. 

Ja tietenkin joka asiassa loppujen lopuksi saa itse päättää mitä tekee ja milloin. Voi myös tehdä erilaisia ehdotuksia eri organisaatioille ja koettaa muuttaa asioita. Tässä ajassa eläminen ei ole helppoa, ja palatakseni vielä aiemmin esiintyneeseen listaan, niin ehkä suurinta osaa noista tulee tehtyä päivittäin. Joka päivä ei tule luettua kirjaa tai harrastettua joogaa, mutta sen sijaan luen lehtiä ja kävelen melko paljon. 

En tiedä, mikä merkitys näillä ajatuksilla on nyt, tänään ja tässä enkä tiedä merkitseekö nämä kenellekään muulle mitään. Ehkä stressi pakottaa ajattelemaan elämän tärkeysjärjestyksiä ja sitä, mikä on tärkeää ja hyödyllistä. Arvostan myös sitä, että ihmisillä (ainakin suomalaisilla) on mahdollisuus valintoihin tehdä haluamiaan asioita. Sydän sanoo nyt, että haluaisin olla ystävien kanssa ja tukea heitä mielummin kuin ajatella töitä ja kiirettä. Järki sanoo, että minun tulisi olla ajattelematta kokonaan ja yrittää parantua flunssasta. 

Lintubongaaja vai elämän ihastelija?

Aluksi sanottakoon, että töitä riittää ja ne ovat enimmäkseen sisätöitä, mikä taas johtaa siihen, että kärsin välillä mökkihöperyydestä ja neljänseinän -kammosta. Tänään lorvailin taas tyypillisesti sisällä, mitä kuvaa hyvin se, että aamupalan jälkeen lakanat vetivät puoleensa niin kovasti, että oli pakko ottaa yöunien-jälkeiset-pikkutorkut. Tiedättehän, että selitysten määrä näissä asioissa on loputon, ja nämä "Jos ihan vähäksi aikaa ummistan silmäni" -hetket eivät koskaan jää hetkiksi. Heräsinpä sitten puolilta päivin äitin puhelinsoittoon siitä, kuinka mökillä on kevät. Isäkin kertoi samaa ja kehotti menemään ulos. Kuulostinkohan mahdollisesti yhtä ummehtuneelta kuin sisällä oleskelu?

Askeleen kohti pirteämpää ja aurinkoisempaa päivää otin, kun kaivoin keittokirjan esille ja pilkoin kasveja (lue: kasviksia) kattilaan. Pataan plumpsahteli uusi tuttavuus bataatti ja monta sen kaveria. Valmistuttuaan tästä bataatti-kasviskeitosta tuli oikein hyvää, ja pohdin, josko laittaisin jonkun ohjeenkin siitä myöhemmin. Tätä kyseistä soppaa syötyäni vireystasoni nousi ja päätin lähteä ulkoilemaan.

Sydämen muotoinen pilvi!

Sää yllätti. Tiesin lähtiessäni, että ulkona paistoi aurinko ja asteita oli melkein +15, mutta epäilin silti ennusteen paikkansa pitävyyttä. Järvenpäässä tuulee yleensä jonkun verran, ja koska olin suuntaamassa kävelyni rantapuistoon olin varma, että kylmähän siellä tulee. Ei tullut kylmä. Muut ihmiset lekottelivat mekoissa, huppareissa ja pikkukengissä, kun itse olin laittanut päälleni vieläkin lämpökaulurin ja talvivaelluskengät. 

Tuntui, että kaikki järvenpääläiset olivat tulleet rantapuistoon kanssani samalla minuutilla. Oli pyöräilijöitä, koiraihmisiä, vanhempi-lapsi -pareja, nuoria, söpöjä treffiläisiä ja auringonottajia. Jollakin oli jopa viltti mukanaan! Istuin itse märälle nurmikolle poukaman reunaan ja salaa toivoin, että minullakin olisi ollut viltti. Katselin tovin maisemia ja otin kuvia sorsapariskunnasta. 

Sieltä ne tulevat... 

Siinä ne menevät... 

 Siinä hän odottaa sulhastaan...

 "Tule jo! Nyt puunataan höyheniä liasta!"

 Se, mitä naaras ensin, sitä uros perässä...

Lopuksi uros tekee venytysliikkeen ja lähtee uimaan. 

Viime aikoina olen joutunut kertomaan paljon itsestäni muille ihmisille. On pitänyt kertoa siitä, mitä tällä hetkellä tekee, mitä harrastaa ja minkälaisista asioista pitää. Se on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Se, että luot itsestäsi pienen esittelyn kolmella neljällä lauseella saattaa määrittää jollekin ihmiselle sen, mitä olet ja mitä edustat. Itse kyllä sanon yleensä suoraan asioita kuten että olen kahvi- ja suklaafriikki ja että tykkään kaikesta hömpänpömpästä, mutta ei se helppoa silti ole. 

Lintuja bongaillessani ja valokuvatessani kävi mielessä, että mitähän muut mahtavat ajatella siitä, että tiiraan niiden lintujen jokaisen liikkeen. (Onpa muuten hauska lause: "Tiirailin tiiroja". Onkohan tiira-linnusta väännetty tiirailla-verbi vai päinvastoin?) Tulin tiirailustani siihen johtopäätökseen, että joko ne ajattelevat minun olevan lintubongaaja, valokuvaaja tai amatööriharrastelija molemmissa edellisissä. Tulin myös siihen aatokseen, että en välitä, mitä muut ajattelevat linnuista, minusta tai harrastuksistani. 

Tänä sunnuntaina olin rehellisesti ja sarkasmitta lintubongari ja KASVIkeiton vääntäjä, ja tykkään niistä molemmista. Ehkä ne ovat ihan oivat lisäykset seuraavaan työhakemukseen. Ja mitä tulee tähän sisällä nysväämiseen: onneksi kesä on pian täällä!