Onko väärin sanoa, etten hirveämmin kadu mitään, mitä olen elämässäni kokenut? Vaikka joskus on tehnyt tietyt asiat todella kipeää, niin se on kuitenkin ollut mun ikiomaa elämää - ja ehkä niin oli tarkoitettu. Eikä virheistään voi koskaan oppia, jos aina tekee kaiken oikein. Ihminen olisi kovin ylpeä ja yli-itsevarma, jos se saisi aina kaiken, mitä haluaa.
Mutta jos nyt sanoisin kuitenkin muutaman asian, mitä kadun. Kadun sitä, etten aloittanut lapsena suunnistusta tai muuta urheilulajia, joista pidän. Kadun sitä, että olen tykännyt minulle aivan vääränlaisista ihmisistä - vaikka asiallehan ei tietenkään voi mitään. Kadun sitä, etten ole puolustanut itseäni joitakin ystäviäni vastaan. Kadun sitä, etten opetellut englantia ala-asteella tarpeeksi (toisaalta, en silloin vain ymmärtänyt sitä).
Suoraan sanoen mulla on ollut aika tylsä elämä. Kaduttaa oikeastaan se, etten ole aina uskaltanut elää ihan täysillä, koska olen pelännyt, että se on muiden elämästä pois. Niin epäitsekäs minä olen.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Day 18 – Your favorite birthday
Jos pitää totuudenmukaisesti kertoa, niin mulla on ollut vähän kurjia synttäreitä viime vuosina - eikä niistä sen enempää. Yksi hauska synttäri on kuitenkin ollut suhkot lähiaikoina ja silloin täytin pyöreitä vuosia eli täydet 20. Mentiin parin kaverin kanssa mökille, saunottiin, syötiin, katsottiin leffoja - ja maisteltiin aikuisten juomia. Siinä sitten loppuilta meni siinä, kun popitin Lady Gagan Bad Romancea ja tanssin. Se oli jännää, ja sain yön tunteina lahjaksi lettupannun. Se synttäri tuoksui siideriltä vaatteissa. Sellaiset synttärit ne. Siitä on hyvät muistot.
Day 17 – Your favorite memory
On vaikea sanoa, mikä olisi paras muistoni, koska nautin niin monenlaisista asioista. Uskoisin kuitenkin, että tähän muistoon ei liity mitään suurta saavutusta vaan se olisi joku ihan tavallinen hetki, jossa on tuntunut hyvältä olla. Siinä muistossa on varmasti ihminen tai muutama ja siinä olen ymmärtänyt kuinka tärkeitä ne ovat mulle. Se on hyvä muisto.
Mutta mitään eksaktia muistoa on vaikea kertoa. On tietenkin hienoja muistoja: ylioppilasjuhlat, Jymy-vauva tuli meille asumaan, koulupaikka, leirit (joihin tuntee kuuluvansa niin täydellisesti) jne.
Tänään oli hienoa, kun sain houkuteltua ujot rippikoululaiset nuorisotilan alakertaan jäätelölle. Tänään oli myös hienoa, kun sai vaihtaa farkut hameeseen. Tänään oli hienoa, kun työkaveri kehui oma-aloitteiseksi. Tänään oli hienoa, kun tajusin osaavani taskuparkkeerauksen hyvin. Tänään oli hienoa, kun poikaystävä pitää huolta, ettei ahdistelijat kaappaa mua. Tänään oli hienoa, kun isä löysi mun hartauskansiosta itselleen hartauden, jonka se pitää jossain kirkolliskokouksessa. Tänään oli hienoa, kun velipoika sanoi, että se voi lämmittää mulle iltasaunan.
Elämässä on niin paljon hienoa.
Mutta mitään eksaktia muistoa on vaikea kertoa. On tietenkin hienoja muistoja: ylioppilasjuhlat, Jymy-vauva tuli meille asumaan, koulupaikka, leirit (joihin tuntee kuuluvansa niin täydellisesti) jne.
Tänään oli hienoa, kun sain houkuteltua ujot rippikoululaiset nuorisotilan alakertaan jäätelölle. Tänään oli myös hienoa, kun sai vaihtaa farkut hameeseen. Tänään oli hienoa, kun työkaveri kehui oma-aloitteiseksi. Tänään oli hienoa, kun tajusin osaavani taskuparkkeerauksen hyvin. Tänään oli hienoa, kun poikaystävä pitää huolta, ettei ahdistelijat kaappaa mua. Tänään oli hienoa, kun isä löysi mun hartauskansiosta itselleen hartauden, jonka se pitää jossain kirkolliskokouksessa. Tänään oli hienoa, kun velipoika sanoi, että se voi lämmittää mulle iltasaunan.
Elämässä on niin paljon hienoa.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Day 16 – Your first kiss
Okei, tämän piti olla täsmälleen sellainen hetki, josta olin aina unelmoinut. Sen piti olla alkutalvea ja pyöreiden lumihiutaleiden piti hiljalleen leijailla valkeaan maahan. Olisi ollut kiva, jos se olisi ollut ensilumi.
Todellisuus kuitenkin oli jotakin aivan muuta: ÄLLÖ, maistui lonkerolta - ja sittemmin karkasin siitä tilanteesta. Ei muuta.
Todellisuus kuitenkin oli jotakin aivan muuta: ÄLLÖ, maistui lonkerolta - ja sittemmin karkasin siitä tilanteesta. Ei muuta.
Day 15 – Your dreams
Pitkästä aikaa täällä taas. En käy sen enempää selittelemään mitään, mutta tällä hetkellä mun elämää kuvaa kaksi sanaa: Kotka ja kirkon nuorisotyö. Eli kesätöiden merkeissä asustelen Kotkassa tämän kesän.
Haasteessa mun pitäisi kertoa mun unelmista. Mulla on monenlaisia unelmia:
- niitä, joista olen pienestä asti unelmoinut
- niitä, jotka muuttavat muotoaan aika-ajoin ja kasvaessani
- niitä, jotka ovat unelmiani edelleen, mutta en panosta niihin
- niitä, joiden tiedän toteutuvan joskus
- niitä, joiden en odotakaan toteutuvan
- niitä, jotka eivät liity minuun mitenkään
Pienenä unelmoin aikuisuudesta (yllätys). Halusin olla luokanopettaja ala-asteikäisille, ja tämä luokanopettaja-unelma on yksi niistä, joka on muuttanut muotoaan ajan myötä. Olen aina tiennyt olevani luokanopettaja-ainesta, mutta olen antanut muillekin vaihtoehdoille mahdollisuuksia. Ja tällä hetkellä ei tunnu edelleenkään aivan poissuljetulta lähteä joskus vielä opiskelemaan kasvatustieteitä. Ehkä joskus.
Olen aina myös unelmoinut prinsseistä ja kaikesta kauniista, mikä liittyy rakkauteen. Olen aina unelmoinut perheestä: miehestä, joka saa nauramaan ja jonka kanssa sitten siunaantuisi muutama lapsi. Olisi koti ja mieleinen työpaikka. Olisi terve: flunssa ei tarttuisi helposti eikä tulisi mitään pahempia sairauksia. Olisi ystävät, joiden kanssa arki tuntuisi lomalta. Olisi koira - yhtä rakas kuin Jymy. Olisi hyvä elää. Ei tarvitsisi olla edes ihanaa koko aika, mutta kunhan olisi vain hyvä olla eikä pahoja asioita tapahtuisi. Nämä kuuluvat noihin realistisiin unelmiin, toivottavasti ainakin.
Unelmoin siitä, että ihmiset olisivat muutaman vuoden päästä suvaitsevaisia kaikenlaisia aatteita ja muita kohtaan - että ihmisarvo toteutuisi myös käytännössä eikä vain paperilla. Unelmoin siitä, että olisin rikas. Unelmoin siitä, että minusta tulisi joskus eräopas. Unelmoin siitä, että kauppoihin tulisi sellainen jäätelö, joka olisi banaani-kinuski suklaakuorrutteella. Unelmoin siitä, että osaisin laulaa paremmin ja että olisin kauniimpi (never going to happen -dreams).
Vaikka en joidenkin Kristillisdemokraattien ajatuksista muuten liiemmin välitä, niin mielestäni uskonnonopetukseen Suomessa kuuluu Jumala. Olen kuullut huhuja, että seuraavissa opetussuunnitelmia koskevissa keskusteluissa pohdittaisiin sitä, miksi uskontoa opetetaan koulussa sellaisenaan, ja että se pitäisi muuttaa ennemminkin elämänkatsomustiedon tapaiseksi opetukseksi. Unelmoin siitä, että näin ei tapahdu.
Tässä on mielestäni se hyvä puoli, että jokainen oppilas saa vapaavalintaisesti valita oman uskontonsa, kun tutustutaan moneen eri uskontokuntaan. Muuta hyvää siinä ei mielestäni olekaan. Kysytään aina, että miksi koulussa opetetaan uskontoa. No, miksi ei? Se on osa kulttuuria ja suomalaisia perinteitä. Kohta suomalaiset varmaan lahjoittavat suomen lipun väritkin muualle maailmaan vain, koska joillekin ihmisille Jumalasta puhuminen on vaikeaa, koska he eivät siihen usko.
Mielestäni olisi syytä mahdollistaa nykyinen uskonnonopetus sitä haluaville, vaikka opetus muuten muuttuisikin (en ole ollenkaan niin varma, että suurinosa valitsisi elämänkatsomustiedon, vaikka sitä uhotaankin). Resursseista viis! On paljon turhempiakin asioita laittaa rahaa kuin uskonnonopetus. Uskonto koulussa on niiden asioiden opetusta, joihin suomalaiset esi-isämme ovat uskoneet ja uskovat yhä. Se on meidän historiaa. Kiitos tästä avautumisesta, huhhuh.
Juuri tällä hetkellä unelmoin Kyproksesta ja ensi syksystä sekä siitä, että pystyisin viettämään enemmän aikaa fiksumman puoliskoni kanssa.
![]()
![]()
![]()
![]()
Unelmat muistuttavat yllättävän paljon rukouksia.
Haasteessa mun pitäisi kertoa mun unelmista. Mulla on monenlaisia unelmia:
- niitä, joista olen pienestä asti unelmoinut
- niitä, jotka muuttavat muotoaan aika-ajoin ja kasvaessani
- niitä, jotka ovat unelmiani edelleen, mutta en panosta niihin
- niitä, joiden tiedän toteutuvan joskus
- niitä, joiden en odotakaan toteutuvan
- niitä, jotka eivät liity minuun mitenkään
Pienenä unelmoin aikuisuudesta (yllätys). Halusin olla luokanopettaja ala-asteikäisille, ja tämä luokanopettaja-unelma on yksi niistä, joka on muuttanut muotoaan ajan myötä. Olen aina tiennyt olevani luokanopettaja-ainesta, mutta olen antanut muillekin vaihtoehdoille mahdollisuuksia. Ja tällä hetkellä ei tunnu edelleenkään aivan poissuljetulta lähteä joskus vielä opiskelemaan kasvatustieteitä. Ehkä joskus.
Olen aina myös unelmoinut prinsseistä ja kaikesta kauniista, mikä liittyy rakkauteen. Olen aina unelmoinut perheestä: miehestä, joka saa nauramaan ja jonka kanssa sitten siunaantuisi muutama lapsi. Olisi koti ja mieleinen työpaikka. Olisi terve: flunssa ei tarttuisi helposti eikä tulisi mitään pahempia sairauksia. Olisi ystävät, joiden kanssa arki tuntuisi lomalta. Olisi koira - yhtä rakas kuin Jymy. Olisi hyvä elää. Ei tarvitsisi olla edes ihanaa koko aika, mutta kunhan olisi vain hyvä olla eikä pahoja asioita tapahtuisi. Nämä kuuluvat noihin realistisiin unelmiin, toivottavasti ainakin.
Unelmoin siitä, että ihmiset olisivat muutaman vuoden päästä suvaitsevaisia kaikenlaisia aatteita ja muita kohtaan - että ihmisarvo toteutuisi myös käytännössä eikä vain paperilla. Unelmoin siitä, että olisin rikas. Unelmoin siitä, että minusta tulisi joskus eräopas. Unelmoin siitä, että kauppoihin tulisi sellainen jäätelö, joka olisi banaani-kinuski suklaakuorrutteella. Unelmoin siitä, että osaisin laulaa paremmin ja että olisin kauniimpi (never going to happen -dreams).
Vaikka en joidenkin Kristillisdemokraattien ajatuksista muuten liiemmin välitä, niin mielestäni uskonnonopetukseen Suomessa kuuluu Jumala. Olen kuullut huhuja, että seuraavissa opetussuunnitelmia koskevissa keskusteluissa pohdittaisiin sitä, miksi uskontoa opetetaan koulussa sellaisenaan, ja että se pitäisi muuttaa ennemminkin elämänkatsomustiedon tapaiseksi opetukseksi. Unelmoin siitä, että näin ei tapahdu.
Tässä on mielestäni se hyvä puoli, että jokainen oppilas saa vapaavalintaisesti valita oman uskontonsa, kun tutustutaan moneen eri uskontokuntaan. Muuta hyvää siinä ei mielestäni olekaan. Kysytään aina, että miksi koulussa opetetaan uskontoa. No, miksi ei? Se on osa kulttuuria ja suomalaisia perinteitä. Kohta suomalaiset varmaan lahjoittavat suomen lipun väritkin muualle maailmaan vain, koska joillekin ihmisille Jumalasta puhuminen on vaikeaa, koska he eivät siihen usko.
Mielestäni olisi syytä mahdollistaa nykyinen uskonnonopetus sitä haluaville, vaikka opetus muuten muuttuisikin (en ole ollenkaan niin varma, että suurinosa valitsisi elämänkatsomustiedon, vaikka sitä uhotaankin). Resursseista viis! On paljon turhempiakin asioita laittaa rahaa kuin uskonnonopetus. Uskonto koulussa on niiden asioiden opetusta, joihin suomalaiset esi-isämme ovat uskoneet ja uskovat yhä. Se on meidän historiaa. Kiitos tästä avautumisesta, huhhuh.
Juuri tällä hetkellä unelmoin Kyproksesta ja ensi syksystä sekä siitä, että pystyisin viettämään enemmän aikaa fiksumman puoliskoni kanssa.
Unelmat muistuttavat yllättävän paljon rukouksia.