Haasteessa mun pitäisi kertoa mun unelmista. Mulla on monenlaisia unelmia:
- niitä, joista olen pienestä asti unelmoinut
- niitä, jotka muuttavat muotoaan aika-ajoin ja kasvaessani
- niitä, jotka ovat unelmiani edelleen, mutta en panosta niihin
- niitä, joiden tiedän toteutuvan joskus
- niitä, joiden en odotakaan toteutuvan
- niitä, jotka eivät liity minuun mitenkään
Pienenä unelmoin aikuisuudesta (yllätys). Halusin olla luokanopettaja ala-asteikäisille, ja tämä luokanopettaja-unelma on yksi niistä, joka on muuttanut muotoaan ajan myötä. Olen aina tiennyt olevani luokanopettaja-ainesta, mutta olen antanut muillekin vaihtoehdoille mahdollisuuksia. Ja tällä hetkellä ei tunnu edelleenkään aivan poissuljetulta lähteä joskus vielä opiskelemaan kasvatustieteitä. Ehkä joskus.
Olen aina myös unelmoinut prinsseistä ja kaikesta kauniista, mikä liittyy rakkauteen. Olen aina unelmoinut perheestä: miehestä, joka saa nauramaan ja jonka kanssa sitten siunaantuisi muutama lapsi. Olisi koti ja mieleinen työpaikka. Olisi terve: flunssa ei tarttuisi helposti eikä tulisi mitään pahempia sairauksia. Olisi ystävät, joiden kanssa arki tuntuisi lomalta. Olisi koira - yhtä rakas kuin Jymy. Olisi hyvä elää. Ei tarvitsisi olla edes ihanaa koko aika, mutta kunhan olisi vain hyvä olla eikä pahoja asioita tapahtuisi. Nämä kuuluvat noihin realistisiin unelmiin, toivottavasti ainakin.
Unelmoin siitä, että ihmiset olisivat muutaman vuoden päästä suvaitsevaisia kaikenlaisia aatteita ja muita kohtaan - että ihmisarvo toteutuisi myös käytännössä eikä vain paperilla. Unelmoin siitä, että olisin rikas. Unelmoin siitä, että minusta tulisi joskus eräopas. Unelmoin siitä, että kauppoihin tulisi sellainen jäätelö, joka olisi banaani-kinuski suklaakuorrutteella. Unelmoin siitä, että osaisin laulaa paremmin ja että olisin kauniimpi (never going to happen -dreams).
Vaikka en joidenkin Kristillisdemokraattien ajatuksista muuten liiemmin välitä, niin mielestäni uskonnonopetukseen Suomessa kuuluu Jumala. Olen kuullut huhuja, että seuraavissa opetussuunnitelmia koskevissa keskusteluissa pohdittaisiin sitä, miksi uskontoa opetetaan koulussa sellaisenaan, ja että se pitäisi muuttaa ennemminkin elämänkatsomustiedon tapaiseksi opetukseksi. Unelmoin siitä, että näin ei tapahdu.
Tässä on mielestäni se hyvä puoli, että jokainen oppilas saa vapaavalintaisesti valita oman uskontonsa, kun tutustutaan moneen eri uskontokuntaan. Muuta hyvää siinä ei mielestäni olekaan. Kysytään aina, että miksi koulussa opetetaan uskontoa. No, miksi ei? Se on osa kulttuuria ja suomalaisia perinteitä. Kohta suomalaiset varmaan lahjoittavat suomen lipun väritkin muualle maailmaan vain, koska joillekin ihmisille Jumalasta puhuminen on vaikeaa, koska he eivät siihen usko.
Mielestäni olisi syytä mahdollistaa nykyinen uskonnonopetus sitä haluaville, vaikka opetus muuten muuttuisikin (en ole ollenkaan niin varma, että suurinosa valitsisi elämänkatsomustiedon, vaikka sitä uhotaankin). Resursseista viis! On paljon turhempiakin asioita laittaa rahaa kuin uskonnonopetus. Uskonto koulussa on niiden asioiden opetusta, joihin suomalaiset esi-isämme ovat uskoneet ja uskovat yhä. Se on meidän historiaa. Kiitos tästä avautumisesta, huhhuh.
Juuri tällä hetkellä unelmoin Kyproksesta ja ensi syksystä sekä siitä, että pystyisin viettämään enemmän aikaa fiksumman puoliskoni kanssa.
Unelmat muistuttavat yllättävän paljon rukouksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti