Onko väärin sanoa, etten hirveämmin kadu mitään, mitä olen elämässäni kokenut? Vaikka joskus on tehnyt tietyt asiat todella kipeää, niin se on kuitenkin ollut mun ikiomaa elämää - ja ehkä niin oli tarkoitettu. Eikä virheistään voi koskaan oppia, jos aina tekee kaiken oikein. Ihminen olisi kovin ylpeä ja yli-itsevarma, jos se saisi aina kaiken, mitä haluaa.
Mutta jos nyt sanoisin kuitenkin muutaman asian, mitä kadun. Kadun sitä, etten aloittanut lapsena suunnistusta tai muuta urheilulajia, joista pidän. Kadun sitä, että olen tykännyt minulle aivan vääränlaisista ihmisistä - vaikka asiallehan ei tietenkään voi mitään. Kadun sitä, etten ole puolustanut itseäni joitakin ystäviäni vastaan. Kadun sitä, etten opetellut englantia ala-asteella tarpeeksi (toisaalta, en silloin vain ymmärtänyt sitä).
Suoraan sanoen mulla on ollut aika tylsä elämä. Kaduttaa oikeastaan se, etten ole aina uskaltanut elää ihan täysillä, koska olen pelännyt, että se on muiden elämästä pois. Niin epäitsekäs minä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti