Sovittiin jo pääsiäisen tienoilla, että pidetään kunnon talkoot P:n äidin tontilla toukokuun lopulla. Aloitettiin aamupalan jälkeen työnteko viemällä roskia kaatopaikalle (mikä oli sinällään mielenkiintoinen kokemus, kun kaikki roju piti lajitella lavoille). Sen jälkeen huhkittiin kuumuudessa pinoten halkoja sekä siirtämällä kuivia puita liiteriin. Aikamoista touhua, vaikka käsipareja olikin ihan hyvä määrä. Hyvällä nesteytyksellä ja jutteluseuralla jaksoi monta tuntia.
Onko mikään yhtä kaunista kuin kukkivat omenapuut?
Tuossa on pari pinoa ja edustalla aluillaan oleva kesäkasvimaa :) Ihanaa nähdä työn tulos!
Ja tietenkin kanat osallistuivat pihahommiin kuopsuttamalla multaa... Ovat muuten viimevuotisia kesäkanoja ja edelleen hyvässä kunnossa sekä tuottavat munia. Löysin kyseisenä päivänä 5 kananmunaa. Kyllä kanat pärjäävät, kun niitä hoitaa hyvin!
Täytyy kyllä myöntää, että kanat ovat yllättävän fiksuja eläimiä (vaikkakin kanamaisuudesta ei voi päästä mihinkään). Kanat tekevät omat päätöksensä esimerkiksi siitä, mihin aikaan ne menevät nukkumaan niiden omaan, suojaisaan kana-aitaukseen. Ei auta vaikka houkuttelisi herkkupaloilla. Jos joku vertaa esimerkiksi kanaa koiraan, niin voi sanoa, että eihän sitä nyt samalla tavalla silitellä ja hoivailla, ja että ei niiden kanssa käydä lenkillä. Mutta kyllä niistä on paljon seuraa ja iloa! Ja ajan saa hyvin kulumaan niistä huolehtimalla ja seuraamalla. Ne ovat kotieläimiä, lemmikkejä ja tuottoisia karjaeläimiä yhtaikaa.
Työpäivän mittaisen ahkeroinnin jälkeen syötiin pihalla maittava päivällinen ja herkuteltiin mutakakku+jäätelö -yhdistelmällä. Aurinko oli polttanut itse kunkin käsivarsia ja auringon laskiessa oli ihanaa istuskella viilentyvässä illassa.
Päivän hyvät työt oli tehty.
