Olet mitä syöt

Kyprokselta tullessani otan mukaani jokusen (lue: niin monta kuin ehdin haalia) herkullisen reseptin. Täällä ruoka maistuu erilaiselta ja einesruoan keksiminen on valovuosien päässä tulevaisuudessa. Tunnen sisäistäneeni osan kyproslaista identiteettiä sanoessani näin: "Ruokailut ovat päivän tärkeimmät hetket". Niinhän se on. 

Oliiviöljyä käytetään ruoassa kuin ruoassa. Se tekee mausta (yllätys yllätys) oliivisemman kuin mitä kaverinsa rypsiöljy. Sitä voi lorauttaa sellaisenaan salaatin päälle, siinä voi uppopaistaa lihapullia ja sen avulla kärventyy niin sipulit kuin halloumi-juustot. En tiedä, onko tämä toiminut, mutta hiusten pitäisi myös kiillellä eri tavalla nyt... 

Uppopaistamisesta tuli mieleen, että eräänkin kerran töissä maistoin keftedes-pyöryköitä ja heti siinä samalla otin reseptin itselleni ylös. Parin päivän jälkeen menin kauppaan lihatiskille ja otin 500g lihaa. (Parasta minusta täällä on, että kaikki liha on tuoretta. Lihatiskillä on myös hauskaa, kun näkee kuinka ne jauhaa haluamasi lihan lihamyllyssä jauhelihaksi). Kuitenkin - kotona aloitin innoissani valmistamaan näitä kreikkalaisia lihapullia ja yllättäen lopputulos ei ollut aivan sama kuin paikallisen kanssaystäväni tekemät lihapullat. Olin tehnyt lihapullia kananjauhelihasta. Maku- ja ulkonäkö olivat hieman erilaiset, mutta maku hyvä. Onpahan tällainenkin viritys kokeiltu. Suomessa tulisi aniharvoin mieleen tehdä kanapullia, eikö? 

Kypros on herkkujen paratiisi. Täällä joka toinen kauppa on Zigma-leipomo - tai jokin muu leipomokauppa - joiden hyllyt pursuavat pipareita, pikkusuolaista ja makeita, paikallisia perinneherkkuja kuten Paklavasta. Jos vain voisin tuoda maistiaisia jokaista laatua, niin toisin... siis teille. Itsellenihän en himoitse yhtään ainutta ihanaa piparia tai leivonnaista, jonka sisällä on hilloa ja pähkinöitä. Yhtään en himoitse. (Ja ihan vain tiedoksi, että suurinosa resepteistä, joita olen haalinut, on juuri näitä makeita herkkuja...) 

Paklava

Harjoittelussa on ollut mahdollisuus syödä tavallista kotiruokaa, mitä ihmiset täälläpäin syövät. Kotiruoka täälläpäin on terveellistä: papuja, linssejä, keitettyjä vihanneksia (kuten kesäkurpitsaa), tonnikalaa (joka maksaa kolme kertaa enemmän kuin Suomessa), kalaa, perunaa, makaronia jne. Olen hyvin onnellinen näistä ruokakokemuksista. 

Ja välimeren leipätuotteet oikeasti maistuvat muullekin kuin jauholle! Nämä ihmiset ovat ymmärtäneet, että leivän ei välttämättä tarvitse olla vain leipää vaan siihen voi laittaa sekaan oliiveja, juustoja tai yrttejä. Ruisleipää täällä ei tietenkään ole (jos ei omista poikaystävää, joka käydessään raahaa kolme isoa pussia Reissumiestä tuliaisina Suomesta), mikä sinällään suomalaisen mieltä surettaa. Suomessa jankutetaan koko ajan siitä, kuinka vaalea leipä on epäterveellisyyden huippu, mutta jotenkin kummassa täällä ei kuitenkaan ole näkynyt ylipainoisia ollenkaan ja kaikki kuitenkin syövät näitä herkullisia juustoleipiä päivittäin. Jokin suomalaisessa ruokakulttuurissa siis mietityttää... 

Oliivipiirakka/-leipä

Ruoka täällä on paljon monipuolisempaa kuin Suomessa - ja ehkä se osittain on syy siihen, miksi ihmiset vähän näyttävät myös erilaisilta. Täällä pavuista ja linsseistä osataan tehdä maukkaita eikä ne maistu suomalaisittain pavuilta. Yksi hienous monipuolisuudessa on myös ravintoloista saatava perinneruoka-yhdistelmä nimeltään Meze. Siinä on n. 11 eri ruokalajia, joka sisältää salaattia, kalaa, lihaa, kanaa, fetaa, juustoa, makkaraa, jälkiruokaa jne. Kun sellaisen määrän makuja on syönyt, ei voi kuin olla autuas olotilastaan. Onhan tällä hintaa enemmän kuin esim. kanapalalla ja ranskanperunoilla, mutta tuosta maksaakin silloin tällöin (huom. ei joka päivä) vähän enemmän. Mezen ja täyden vatsan voi saada 15€:lla, mutta hintahaarukka on yleensä kuitenkin 18-25€. Sen voi myös puolittaa kaverin kanssa ja silti olla tyytyväinen ruoan määrään. 

Meze voi näyttää parhaimmillaan tältä. 

Ja täytyypä muuten vielä sanoa, että hedelmistä todella huomaa, että ne eivät ole kulkeneet rahtilaivoissa ennen kauppoihin asettumista. Muutaman kerran ollaan syöty melkeen suoraan puusta kranaattiomenia, nam. Siemenet irtoavat helposti ja kivuttomasti, ja maku; se on suloinen. Olen myös nähnyt banaanipuita. Ne ovat söpöjä pienine banaaniterttuineen. 

Tässähän tulee melkein nälkä, kun miettii tätä kaikkea hyvää, mitä täällä on saanut syödä. Tänään eräällä kolmehenkisen perheemme jäsenistä on syntymäpäivä ja mennään syömään ulos. Tällä kertaa ei etsitä paikallista ruokaa vaan jotakin italialaista - kunhan on edullista. 

Oliivipuu

Ps. Voisinpa myös tuoda fetaa täältä tullessani. Miten sekin voi maistua niin paljon paremmalta täällä paikan päällä? 

PPS. Kerroinko jo, että täällä on myös herkullista italialaista, itsetehtyä jäätelöä?