Day 26 – Your fears

Tätä haastetta ei tarvitse ainakaan liikaa miettiä, koska yksinkertaisesti pelkään käärmeitä yli kaiken. Meinasin ensin, että voisin laittaa kuvan tähän, mutta mun pelko (tää on kyllä jonkinlainen fobioiden fobia) on sitä luokkaa, etten voi katsoa kuvaakaan.

Muutama esimerkki tästä pelosta:

Luin lukiossa psykologian ykköskurssin kokeeseen ja yhdellä sivulla oli käärmeestä kuva. Kirja lensi lattialle ja sydän meinasi revetä. Siihen jäi sen sivun lukeminen sitten: soitin kaverille ja pyysin nätisti lukemaan sen aukeaman mulle. Joo, ihan totta. On totta, että se on vain kuva eikä se tee siinä kirjan sivulla mulle mitään, mutta se tuntuu silti pahalta. Ja on myös jännä, että se kirja lentää ennen kuin aivot ehtivät tiedostaa, että siinä sivulla tosiaan on käärme. Eli silmät välittävät aivoille tiedon ja refleksinomaisesti fobia iskee - jopa ennen kuin ehtii ajatella asiaa? Jännä.

Olen nähnyt käärmeitä oikeassakin elämässä ja oikeissa metsissä, en vain kirjoissa ja eläintarhoissa. Ne eivät ole koskaan pistäneet mua (johtuu kyllä varmasti tosin siitä, että miä juoksen LUJAA, jos tiedostan sellaisen sihisijän olemassaolon). Esimerkiksi silloin, kun olin mökillä juuri tullut ravustamasta ja näin käärmeen: silloin kyllä rapuämpäri lensi komeassa kaaressa ja ennen kuin muut ehtivät tiedostaa asian - olin jo kaukana. Iskä sitten paljain jaloin meni sinne tallomaan kyyn päälle ja äiti voivotteli melkein sydärin saaneena vieressä. Äiti sanoi heti tienneensä, että jossain oli käärme, kun olin juossut kuulemma kovaa :D Ja niitä rapuja myös sitten etsittiin sieltä pusikoista sen jälkeen, ihan kiva...

Tällaista.

Day 25 – A first

Hei taas pienoisen tauon jälkeen suuri lukijakunta. Haasteella jatkuu sen kummemmitta puheitta (oon tehnyt tätä mokomaa haastetta jo kohta vuoden ettäettä). Noniin.

Ensimmäinen... ilta Kyproksella.

Olen nyt suorittamassa kansainvälistä vaihtoa Kyproksella, ja täältä saisi useammankin "ensimmäinen" -asian. Kuitenkin, taisi olla elokuun loppupuolta, kun saavuttiin pitkän päivän jälkeen Larnakan lentokentältä Nicosiaan. Meillä ei ollut varsinaisesti selvillä, missä yövyttäisiin, joten tunnelma oli aika korkealla.

Lähtöpäivän aamuna M:n äiti oli kuitenkin soitellut puheluita ja meillä oli mahdollisuus vähän halvempaan majoitukseen eräässä hotellissa. Mentiin sinne, selitettiin asiamme ja ne tunki meidät asuntoon, jossa oli kolme makuuhuonetta (vain 7 sänkyä yhteensä), olohuone, keittiö ja muutama kylpyhuone. Olisin ollut kiitollinen kyllä ihan minkälaisesta huoneenmurjusta tahansa - oli ihanaa, kun oli katto pään päälle seuraavaksi yöksi.

Mutta nyt päästään itse asiaan. Nälkäisenä ja ruosteisella englannin kielen taidolla lähdettiin etsimään ruokaa, ja päädyttiin istuskelemaan ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolanmurjuun. Siinä sitten nopea vilkaisu menuun ja ruoka oli tilauksessa. Ravintola oli tyhjä (myöhemmin selvisi, että kyproslaiset lähtevät ulos syömään vasta aikaisintaan yhdeksältä illalla) meitä lukuunottamatta.

Ruoka tuli sitten loppujen lopuksi - ja kuinka ihanaa olikaan, kun huomasin että mun annos oli lautasellinen kananmaksaa. Ja siis todellakin VAIN lautasellinen sitä liialla sitruunavedellä kostutettua maksaa. PELKÄSTÄÄN sitkeitä maksapalleroita.

Note to myself:
Never order chicken liver because you won't eat it.

Auttakaamme pieniä, nälkäisiä lapsia...

Edelliseen merkintään viitaten löysin tällaisen Helsingin Sanomien tiedotteen nälänhädästä Somaliassa. Ja kun ajattelee, että kyseinen kriisi on noin suuri pelkästään kyseisellä alueella, niin entä sitten koko maailmassa?

En voi pelastaa koko maailmaa, mutta miten voisin edes vähän auttaa?

Day 24 – Something that makes you cry

Tuntuu niin turhauttavalta ja pahalta, kun tuntuu, ettei itse voi auttaa mitenkään. Se on nimenomaan se tunne, että itse ei voisi auttaa mitenkään ja sitten sitä vain jatkaa elämää välinpitämättömästi.

Rahan lähettäminen tuntuu väärältä, kun ei koskaan tiedä, minne se raha menee. Ruokaa on vaikea lähettää. Olisikohan se ratkaisu, että ne ihmiset siellä jossakin kaukana söisivät ensin itse niitä ruokia ja hedelmiä ja muita? Länsimaalaiset ovat itsekkäitä, niin miksi ei ne afrikkalaiset ja aasialaisetkin voisi olla? Toisaalta siitä voisi syntyä sotia ja väkivaltaa, jos halpatyövoima loppuisi. Itseasiassa se on niin, että länsimaalaisilla ei ole varaa luopua varakkuuseroista. Kamalaa. Ja ne plantaasit, joilla hedelmiä ja muita tuotetaan ovat jonkun rikkaan omistuksessa, vaikka oikeasti se maa kuuluisi niille paikallisille ihmisille. Miksi oi miksi?

Olisi helpompaa, jos politiikka muuttuisi siten, että maapallon varakkuuserot tasottuisi jotenkin. Mulla ei ole hajuakaan, miten se tapahtuisi, mutta toivon parempia oloja kaikille. Asioiden pitäisi muuttua varmasti pidemmällä aikavälillä, jotta muutos oikeasti näkyisi.

Tuntuu myös tosi sikamaiselta elää Suomessa ja syödä/juoda kylliksi, kun jossakin joku pieni lapsi saa päivittäin taistella hengestään. Ei tästä asiasta kuitenkaan tarvitse yöuniaan menettää, koska kaikilla ei mitenkään voi olla yhtä hyvät oltavat kuin meillä vielä tai nytjustheti.

Sitä kaikkea on niin vaikea ymmärtää. Sitä on vaikea ymmärtää, että nämä kuvat ovat oikeasti totta. Että nuo pienet lapset ovat alipainoisia ja itse täällä syö runsaudensarvesta. Mielestäni on syytä auttaa Kreikkaa ja muita Etelä-Euroopan maita juuri siitä syystä taloudellisesti, ettei heillä nyt käy samalla tavalla kuin mitä esimerkiksi maailman köyhimmille maille on tapahtunut. Ja oikeasti Kreikalla on sen kaltaiseen köyhyyteen vielä paljon matkaa ja aikaa, vaikka heillä ei nytkään mene varallisesti kamalan hyvin. Ja me ihmiset ajattelemme täällä Suomessa vain sitä, kuinka se on meiltä pois.

Ei kukaan valitse köyhyyttä ja nälkää elääkseen. Ei kukaan. Eikä ole oikein ajatella, että kyllä nuo köyhät kestävät vielä hetken sitä elämää, koska ne ovat tottuneet siihen, ettei ruokaa ja puhdasta vettä ole. Ei niiden tarvitsisi kestää sellaista!

Arvostan suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat köyhissä maissa auttamassa ja rakentamassa köyhille vedenpuhdistamoita ja kaivoja - ja kertomassa, miten vaurastua. Toivon, että yhä useammalla olisi rohkeutta lähteä sinne itsekin tekemään konkreettista työtä ja jättää yliopisto-opinnot ja rahanhimo vähemmälle. En moralisoi, mutta kuitenkin. Ja jotenkin toivon myös, että ne köyhien maiden asukit, joilla on jotenkuten sen verran onnea, että he saavat jonkinlaisen koulutuksen ja pääsevät opiskelemaan ulkomaille yliopistoihin tai muihin kouluihin, menisivät sitten takaisin alkuperäismaahansa auttamaan ja opettamaan. Ettei kävisi vain niin, että he tulisivat opiskelemaan länsimaihin ja sitten jäisivät tienaamaan rahaa tänne. Siitä seuraa vain se, että sen kyseisen henkilön perhe vaurastuu eikä koko valtio.

Sitä on niin helppoa sulkea silmät kaikelta epäoikeudenmukaisuudelta ja pahalta, mitä maailmassa tapahtuu. Itse uskallan asiasta sanoa, koska työni täällä Suomessakin tulee olemaan auttamista melko pitkälti - tosin vähän erilaista, mutta kuitenkin. Jos ihminen tarvitsee täällä apua, niin olen häntä varten. En ehkä ihan konkreettisesti, mutta välillisesti ainakin.

Toivon olevani se ihminen, joka saa edes pienen muutoksen aikaan tässä maailmassa. Huhhuh. Mutta pääasia oli se, että tämä asia minua surettaa todella paljon.

Day 23 – Something that makes you feel better

Mulla on sellainen kirja kotona kuin "12 000 asiaa, joista olla onnellinen". Luen sitä aina silloin tällöin ja laitan pienen sydämen niiden asioiden viereen, joista olen onnellinen ja joista tykkään. Seuraavana muutamia asioita, joista nyt juuri tällä hetkellä koen olevan iloa.

♥ se tunne, kun pulahtaa meriveteen aamu-uinnille
♥ kahvin tuoksu
♥ se tunne, kun kippo täyttyy pikkuhiljaa mustikoista
♥ Erinin renkutusbiisit kuten "Popeda"
♥ uusi kynsilakka, joka ei paakkuudu
♥ kesäsateet
♥ se tunne, kun kuuntelee ruotsinkielistä radiota ja ymmärtää joitakin sanoja
♥ yllätyssynttärit
♥ se tunne, kun katselee tuttujen ihania hääkuvia ja on onnellinen niiden puolesta
♥ kissanpennut
♥ kokonainen ananas
♥ se tunne, kun tietää kuka on oikeasti ystävä
♥ ruoan laittaminen retkikeittimellä
♥ naiselliset mekot
♥ se tunne, kun on pitkästä aikaa terve
♥ se aika, kun tulostin tulostaa jotakin mieluista
♥ rapumertojen nostaminen vedestä ylös
♥ viileät kesäyöt
♥ pölhö ja sen pölhöt ilmeet :D

Ainakin näistä asioista tykkään juuri nyt tällä hetkellä. Onpa ihanaa.