Day 15 – Your dreams

Pitkästä aikaa täällä taas. En käy sen enempää selittelemään mitään, mutta tällä hetkellä mun elämää kuvaa kaksi sanaa: Kotka ja kirkon nuorisotyö. Eli kesätöiden merkeissä asustelen Kotkassa tämän kesän.

Haasteessa mun pitäisi kertoa mun unelmista. Mulla on monenlaisia unelmia:
- niitä, joista olen pienestä asti unelmoinut
- niitä, jotka muuttavat muotoaan aika-ajoin ja kasvaessani
- niitä, jotka ovat unelmiani edelleen, mutta en panosta niihin
- niitä, joiden tiedän toteutuvan joskus
- niitä, joiden en odotakaan toteutuvan
- niitä, jotka eivät liity minuun mitenkään

Pienenä unelmoin aikuisuudesta (yllätys). Halusin olla luokanopettaja ala-asteikäisille, ja tämä luokanopettaja-unelma on yksi niistä, joka on muuttanut muotoaan ajan myötä. Olen aina tiennyt olevani luokanopettaja-ainesta, mutta olen antanut muillekin vaihtoehdoille mahdollisuuksia. Ja tällä hetkellä ei tunnu edelleenkään aivan poissuljetulta lähteä joskus vielä opiskelemaan kasvatustieteitä. Ehkä joskus.

Olen aina myös unelmoinut prinsseistä ja kaikesta kauniista, mikä liittyy rakkauteen. Olen aina unelmoinut perheestä: miehestä, joka saa nauramaan ja jonka kanssa sitten siunaantuisi muutama lapsi. Olisi koti ja mieleinen työpaikka. Olisi terve: flunssa ei tarttuisi helposti eikä tulisi mitään pahempia sairauksia. Olisi ystävät, joiden kanssa arki tuntuisi lomalta. Olisi koira - yhtä rakas kuin Jymy. Olisi hyvä elää. Ei tarvitsisi olla edes ihanaa koko aika, mutta kunhan olisi vain hyvä olla eikä pahoja asioita tapahtuisi. Nämä kuuluvat noihin realistisiin unelmiin, toivottavasti ainakin.

Unelmoin siitä, että ihmiset olisivat muutaman vuoden päästä suvaitsevaisia kaikenlaisia aatteita ja muita kohtaan - että ihmisarvo toteutuisi myös käytännössä eikä vain paperilla. Unelmoin siitä, että olisin rikas. Unelmoin siitä, että minusta tulisi joskus eräopas. Unelmoin siitä, että kauppoihin tulisi sellainen jäätelö, joka olisi banaani-kinuski suklaakuorrutteella. Unelmoin siitä, että osaisin laulaa paremmin ja että olisin kauniimpi (never going to happen -dreams).

Vaikka en joidenkin Kristillisdemokraattien ajatuksista muuten liiemmin välitä, niin mielestäni uskonnonopetukseen Suomessa kuuluu Jumala. Olen kuullut huhuja, että seuraavissa opetussuunnitelmia koskevissa keskusteluissa pohdittaisiin sitä, miksi uskontoa opetetaan koulussa sellaisenaan, ja että se pitäisi muuttaa ennemminkin elämänkatsomustiedon tapaiseksi opetukseksi. Unelmoin siitä, että näin ei tapahdu.

Tässä on mielestäni se hyvä puoli, että jokainen oppilas saa vapaavalintaisesti valita oman uskontonsa, kun tutustutaan moneen eri uskontokuntaan. Muuta hyvää siinä ei mielestäni olekaan. Kysytään aina, että miksi koulussa opetetaan uskontoa. No, miksi ei? Se on osa kulttuuria ja suomalaisia perinteitä. Kohta suomalaiset varmaan lahjoittavat suomen lipun väritkin muualle maailmaan vain, koska joillekin ihmisille Jumalasta puhuminen on vaikeaa, koska he eivät siihen usko.

Mielestäni olisi syytä mahdollistaa nykyinen uskonnonopetus sitä haluaville, vaikka opetus muuten muuttuisikin (en ole ollenkaan niin varma, että suurinosa valitsisi elämänkatsomustiedon, vaikka sitä uhotaankin). Resursseista viis! On paljon turhempiakin asioita laittaa rahaa kuin uskonnonopetus. Uskonto koulussa on niiden asioiden opetusta, joihin suomalaiset esi-isämme ovat uskoneet ja uskovat yhä. Se on meidän historiaa. Kiitos tästä avautumisesta, huhhuh.

Juuri tällä hetkellä unelmoin Kyproksesta ja ensi syksystä sekä siitä, että pystyisin viettämään enemmän aikaa fiksumman puoliskoni kanssa.

Unelmat muistuttavat yllättävän paljon rukouksia.

Day 14 – What you wore today

Täällä harjoittelussa ollessani olen myös huomannut, että hyvä fyysinen kunto nuorisotyössä on aika tärkeää. Ja että työnkuva ei ole koskaan yksiselitteinen: kaikkea saa/joutuu tekemään:) Monipuolista ja kivaa.

Day 13 – This week

Mun viikko koostuu aikalailla harkan aikataulusta, ja koska oon täällä Taipalsaarella yksin niin ei ole muutoin vapaa-ajalla mitään sosiaalisia kontakteja.

Maanantai:

Kävelin klo 9:ksi toimistolle ja siivoiltiin jonkun aikaa. Kymmenen jälkeen käytiin kahvittelemassa lähetysihmisten kanssa, ja siirryttiin sitten oikeisiin töihin takaisin toimistolle. Suunniteltiin mm. muutama aamunavaus ja illan liikuntakerhon ohjelma. Meillä oli aiheena pallopelit - ja aika paljon sai käyttää mielikuvitusta, että keksi jotakin uutta ja hienoa. Sen jälkeen siivottiin vähän lisää. Klo 15 mentiin ohjaamaan kyseistä kerhoa, jonka jälkeen suunnistettiin kotiapäin. Kotiin tultuani nukuin päiväunet ja sitten kävin bändikämpällä (toimiston alapuolella) soittamassa muutaman tunnin pianoa.


Tiistai:

Työpäivä klo 11-17:30. Olin muutaman tunnin ensin itsekseni toimistolla: lueskelin partiojuttuja ja -oppaita ja järjestelin kirjahyllyn uuteen uskoon. Saatoin myös vähän erehtyä lueskelemaan joitain jänniä kirjoja (ja siinä menikin sitten sopivasti aikaa). Kun mun tämän viikon työpari tuli, niin suunniteltiin Tarpojien (yksi partiolaumoista) päivän ohjelma ja mietittiin, mitä kerhot tarvitsevat ruokakaupasta. Ajeltiin Saimaanharjuun ja käytiin tonkimassa jostakin leikkimökistä mulle pyörä - joka tosin on rikki. Kaupassa vierähti jokunen tovi ja tavaraa tuli ostettua monen muovikassillisen verran sekä kerhoihin että omaan käyttöön. Omaan käyttöön siksi, että harvemmin pääsen täällä suurehkoon kauppaan. Mulla on muutoin tuommoinen hassuhömssuinen Siwa tuossa lähellä. Tarpojien laumassa käsiteltiin ekologisuutta.




Keskiviikko:

Työpäivä klo 13-19. Suunniteltiin heti aluksi päivän partioaiheet ja -ohjelmat, jonka jälkeen käytiin päiväkahvilla. Samaan aikaan oli lähetyspiirin kahvitus, jossa tavattiin paikallisia vanhuksia, ex-työntekijöitä ja muitakin. Kaikki olivat kovin kiinnostuneita siitä, kuka miä oon ja mitä miä teen ja miten oon Taipalsaareen joutunu. Sitte vielä siinä mainitsin, että mun isän isänisä (mun isoisän isä??) on syntyny ja asunu täällä lapsuutensa niin nehän oli uteliaita. Neljän pintaan toimistolle tuli Seikkailijoiden lauma, jossa käsiteltiin kulttuurieroja ja pääasiassa Senegalin partiotoimintaa. Ennen kyseisen lauman loppumista lähdettiin kollegan kanssa pitämään Saimaanharjulle Sudenpentujen laumaa, johon mun oli pitänyt suunnitella leikkejä - joita en itsekään oikein ymmärtänyt. Sudenpennut (1-3.lk) olivat hauskoja ja mukavia. Hämmentävintä oli, kun yksi 7-vuotias hoilasi suureen ääneen Petri Nygårdin Selvä päivä -biisiä. "Jalluu, kossuu ja kaljaa... hölkynkölkyn..". Sudenpentujen lauman jälkeen kävelin kotiin eli Saimaanharjulta kirkonkylälle (n.5km).

Torstai:

Töitä klo 9-15. Aluksi suunniteltiin lauantain partioretkeä: sen ohjelmaa ja syömisiä. Suunniteltiin myös lauantain isoskoulutus ja sen ohjelma. Kirjoitin omin sanoin n. 9 leikkiä auki isosia varten ja tulostelin niitä niille. Laminoin myös kymmenkunta alttaritaulua ja tiskasin toimiston tiskit, kun työkaveri oli lähtenyt. Yllättäen myös keskiviikkoiset papparaiset kyselivät neiti Harjoittelijaa ja kun menin tapaamaan niitä niin ne olivat kuulemma tutkineet mun sukuhistoriaa ja halusivat lahjoittaa mulle joitakin kirjoja. Semmoista. Jäin vielä työpäivän jälkeen toimistolle vähän lukemaan kirjoja. Tuntuu aika kipeähköltä, mutta Buranalla pärjää.


Perjantai:

Työpäivä klo 10-12 ja klo 19-23. Aamulla meillä oli kokous kunnan nuorisotyöntekijöiden kanssa ja keskusteltiin lähinnä kesän leiriohjelmista. Suurin ongelma oli, että mitä askarreltaisiin, mutta keksittiin, että tehdään päiväkirjojen kansiin skräppäämällä juttuja ja koristellaan väreillä pienet kukkarot. Harmi, etten pääse itse osallistumaan kyseiselle leirille. Kokouksen jälkeen kävin kirkkoherran virastossa antamassa sellaisen lapun, jossa on mun isoisän isän syntymätiedot ja joitakin muitakin sukutietoja. Se kanslisti lupasi joskus aiemmin (käydessäni tutustumassa arkistoon!) selvittää mulle jotakin kirkon kirjoista. Jee.

Nyt on parin tunnin tauko ja illaksi menen valvomaan yökahvilaa, joka päättyy klo 23. Se on kunnan järjestämä normaalisti, joten siellä voi olla kaikennäköistä nuorta laidasta laitaan. Tästä illasta odotetaan mielenkiintoista.

Lauantai:

Työpäivä klo 10-22. Aamulla olisi tarkoitus lähteä Seikkailijoiden lauman kanssa partioretkelle (siitä myöhemmin lisää), klo 17-18 on isoskoulutus ja sen jälkeen jatkuu avoimien ovien illalla klo 22:een asti. Siitä tulee pitkä päivä. Toivottavasti olo ei pahene.


Sunnuntai:

Niin kuin huomaatte niin pitkä putki on takana, joten tämä sunnuntai on hyvin ansaittu VAPAAPÄIVÄ! Tosin - seuraava viikko on samannäköinen ettäettä. Toivotaan, että sunnuntai riittää lepäämiseen ja tervehtymiseen.

PS. Olen valokuvannut muutamana päivänä tällä viikolla. Nuo ihanat maisemakuvat kuvaavat hyvin sitä, kuinka kaunista täällä Taipalsaaressa on. Lähes joka ilta on tuommoinen kaunis auringonlasku...

PPS. Ja seuraavaksi pääsette taas näkemään mun Paint-taidetta :D

Day 12 – What’s in your bag

Mun kassissa ei tänään onneksi ole ollut mitään sellaista, minkä takia pitäisi sensuroida tämän päivän haaste (siis ei siellä koskaan ole, mutta jos olisi juuri tänään sattunut olemaan). Laukun sisältöön vaikuttanee myös se, että tänään oli työpäivä.






Ostin joskus tuommoisia söpöjä eläinlaastareita... awws<3



Töissä tyttökerholaiset tekivät vähän pirtelöä... en ollut itse näkemässä, mutta hyvä että ohje on sentään vielä tallella:)


Kalenteri vuosimallia 2011.. muistivikaisen ja hajamielisen paras kaveri.


Lompakossa tarroja erinäisiltä reissuilta: Heureka, Kiasma, Ateneum...

Day 11 – Your siblings

Tämä ei onneksi kauaa vie...

Ei vaineskaan. Mulla on kaksi mukavaa veljeä: isoveli-M 35v ja pikkuveli-J 20v. Isoveikka on äitin ensimmäisestä avioliitosta ja pikkuveli on täysin biologinen sisarus. Pikkuveli on syntynyt samana vuonna kuin minä (1990) eli se toisaalta antaa tähän meidän sisarussuhteeseen lisämaustetta, mutta muutoin ne ovat molemmat mulle yhtä tärkeitä.


Eli miä synnyin tammikuussa silloin joskus kauan sitten, kun elettiin lama-aikaa ja kaikilla naisilla oli permanentti. Pikkuveikka syntyi saman vuoden joulukuussa sopivasti itsenäisyyspäiväksi. En arvatenkaan osaa sanoa, miltä tuntui saada pikkuveli. Oltiin J:n kanssa samassa päivähoidossa, leikittiin yhdessä kaveriporukasta riippumatta ja sittemmin oltiin vielä samalla luokalla alakoulun ajan. Oltiin myös samassa rippikoulussa ja vietettiin yhteiset juhlat. Loogista? Joo. Peruskoulun jälkeen miä menin lukioon ja J ammattikouluun, joten ehdittiin hetki viettää omaa elämää erillään, kunnes sitten koitti vuosi 2009 ja vietettiin taas yhteisiä valmistujaisjuhlia.

Saattaa kuulostaa siltä, että olisin hurjan katkera, mutta kyllähän yhteiset kekkerit olivat taloudellisesti paras ratkaisu. Lisäksi sain jakaa mun elämän yhdet hienoimmista päivistä jonkun tärkeän ihmisen kanssa - pikkuveikan. Enää se ei ole kovinkaan pieni. Itseasiassa se on tosi iso mies. Sellainen Marko Bjurström -pituinen.

Äiti ja iskä ovat kertoneet, että mun suhtautuminen J:iin pienenä oli vaihtelevaa. Kun J oli pieni ja se ei osannut vielä puhua, niin miä tulkkasin jopa sen itkua meidän vanhemmille. J saattoi yhtäkkiä itkeä hysteerisesti, ja miä näppäränä kerroin äitille sitten, että se haluaa Marianne-keksin. Homma selvästikin toimi. Koulussa muistan huolehtineeni J:stä aika usein. Toisinaan mulla oli kuulemma tapana pomottaa ja ojentaa sitä, joka tuntuu näin jälkeenpäin pahalta, mutta sisarusten välinen mustasukkaisuus on tässäkin tapauksessa ihan kelposyy. Tänä päivänä oon J:stä ylpeä. Kaikesta, mitä se on tehnyt ja saanut aikaiseksi. Sen elämästä tulee vielä hyvä - sanoi kuka muu mitä vain.

Tarpeen tullen J puolustaisi minua loppuun asti, vaikka se ei aina näytäkään välittävänsä. Sellaisia ne miehet on.


Ja entäpä mun isoveli? Noh, se ei ole koskaan varsinaisesti asunut saman katon alla meidän kanssa, koska meidän ikäero on kuitenkin niin suuri. Sillä on tällä hetkellä oma perhe, jota rakastan kuin omaani. Sillä on kaksi lasta ja vaimo. M on vähän samanlainen luonteeltaan ja olemukseltaan kuin J: ne ovat molemmat salaperäisiä, mutta tarvittaessa parhaita huumorimiehiä, joita saattaa löytää. Niiden kanssa tulee kaikki toimeen. Kun itselläni menee asioiden päättämiseen aina tolkuttomasti aikaa, niin mun veljet ovat ennemminkin sitten toiminnan miehiä.

Ps. Mulle tulee aina lapsuus mieleen Marianne-kekseistä (semmoisista tylsistä, mitkä eivät maistu muulle kuin vedelle ja jauholle, tiedättehän?). Jännää.

Pps. Kuvissa ei esiinny kumpikaan veljistäni.