Loman viimeisinä päivinä otimme kaiken irti. Tuntuu vähän siltä, että loma kului lähinnä autossa istuessa, mutta toisaalta se myös mahdollisti hienot kokemukset ja rentoutumisen aina perille päästyämme. Tärkeimmät asiat, mitä opin tämän loman aikana oli se, että kokemuksista saa energiaa ja että spontaanius palkitsee - myös siinä, että uskaltautuu uimaan järveen, vaikka se olisi kuinka kylmää.
Sauna oli lämmin. Istuttiin porukalla lauteilla, juteltiin ja välillä hilpaistiin järveen uimaan. Sinilevää oli aika paljon (ns. vihreä kylpy), mutta varottiin sitä. Matkalla takaisin lauteille napattiin kiukaalta makkarat ja syötiin niitä sinapin kera löylyjen lomassa.
Kun vilvoittelun aika tuli, niin ei suinkaan kieriskelty lumessa tai nurmikolla vaan istahdettiin saunan terassille. Mehukannussa oli kotitekoista simaa, joka maistui kesäillan kuumuudessa taivaalliselta. Se ehkä jopa sopii paremmin kesään kuin vapun juhlintaan.
Aurinko laski värjäten horisontin ja joukkiomme keskusteli rakkaudesta. Oivallinen aihe niinkin kauniiseen iltaan. Tulimme siihen tulokseen, että molemminpuolisessa rakkaudessa on paljon rohkeutta, mutta myös ripaus hyvää tuuria ja myötätuulta matkassa.
Auringon laskettua ajeltiin onnellisina takaisin kotiin. Voisikohan tällaista sanoa yhdeksi niistä kesäilloista, joista ihmiset talvella haaveilevat?
