Olimme juuri nukkuneet yön hotellin pehmeissä lakanoissa ja syöneet ihanan brunssin hotellin ravintolassa. Aamu valkeni Porin keskustassa ja päivästä näytti tulevan kirkas, kaunis - ja erittäin lämmin. Pakkasimme tavaramme ja koodasimme navigaattorin viemään meidät Yyterin hiekkarannoille.
En osannut kuvitellakaan, että jossakin Suomen rajojen sisällä saattoi olla sellainen unelmien biitsi. Sellainen kuin Bulgariassa, Kreikassa tai Kyproksella. Hienon hienoa hiekkaa, hiekkadyynejä ja ranta täynnä onnellisia, kesästä nauttivia ihmisiä.
Yyterin hiekkarannat
Yllä oleva maisema herättää paljon mielikuvia. Kun on rajannut suomalaiset männyt pois kuvasta, niin nyt voisi kuvitella olevansa vaikkapa siellä Bulgariassa. Ehkä mäntyjen tilalle voisi tuonne takavasemmalle maalata vähän vuoria ja laittaa rantaviivan suuntaisesti aurinkotuoleja useampaan riviin. Ihmisiä rannalla riitti.
Ihanaa, että Suomesta löytyy niitä unelmabiitsejä, mutta vielä ihanampaa, että meillä on myös näitä perityypillisiä kivikkoisia rantoja. Niitä, joissa terävät pikkukivet pistelevät jalkapohjia, kun yrittää päästä syvemmälle. Niitä, jotka oikeasti näyttävät siltä kuin oltaisiin Suomessa. Ja mikä ihmeellisintä, näiden kahden upean rannan välissä ei ollut kuin kilometri. Onnellisin ihminen voi valita hienohiekkaisen, ruuhkaisen biitsin ja pikkukivirannan (jossa ei takuulla ole ketään, kun vieressä on Yyteri!) väliltä.
Olen monta kertaa tänä kesänä miettinyt, etten haluaisi olla missään muualla kuin täällä. Olin Kyproksella pari vuotta sitten vaihdossa ja harjoittelussa. 100metrin päässä asunnostamme oli 5km pitkä rantakaistale: sellainen täydellinen, missä hiekka oli hienoa ja näkinkengät kerääntyivät kasaan rantapenkereelle. Se oli kaunis, täydellinen iltakävelyihin tai lenkkeihin, muutaman minuutin kävelymatkan päässä, hyvä auringonottopaikka ja uintimahdollisuus oli aina läsnä. Se ei kuitenkaan ollut se paikka, johon olisin syntynyt tai johon olisi jonkinlainen side. Kaipasin lähinnä vain omaa mökkirantaa ja uimakalliota Itärannassa.
Ehkä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti