Meille rakas ihminen nukkui pois, ja heti Rooma-reissun jälkeen mentiinkin sitten Kotkaan hautajaisiin. Päivä oli todella raskas aamusta iltaan, mutta tulipahan muisteltua ja tihrustettua itkua sitten senkin edestä. Siunauksen jälkeen lähdettiin porukalla mun vanhempien luo syömään ja kahvittelemaan.
Isoveikka tilasi täytekakun ja voileipäkakun (paikasta x)
Ja miä tein valkosuklaajuustokakun, mistä tuli yksi mun suosikkijälkiruoista!
Kiitos ohjeen antajalle!
Hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina käytiin porukalla kirkossa kuuntelemassa vainajien nimet. Itku tuli taas viimeistään siinä vaiheessa, kun kanttori soitti Suojelusenkeliä...
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?
(Immi Hellén)
♥
1 kommentti:
Voimia kaiken keskelle.
Lähetä kommentti