Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa; kuin itse taivahan kansi sois.

Reilu viikko on taas vierähtänyt edellisistä kuulumisista, ja joulukuu on kiireineen kiirinyt (kuulostaa aika vängältä?) puoleen väliin. Täällä ei varsinaisesti tunne joulukiirettä, mutta muunlaisia kiireitä kyllä on riittänyt. 

Viikko sitten lauantaina meillä oli pikkujoulut suomalaisittain. Olimme kunnianhimoisia ja halusimme tehdä mahdollisimman suomalaisia perinneherkkuja. Ruokashow alkoi siitä, kun edellisenä iltana tehtiin T:n kanssa piparkakkutaikina valmiiksi jääkaappiin. Piparkakkutaikina muutoin on varsin helppo: ainekset kulhoon ja that's it - mutta kun ei omista sähkövatkainta niin leipomiset eivät menekään ihan vaivattomasti. Olen miettinyt, että miten taloudessa ei voi olla sähkövatkainta? Onneksi oli sentäs sellainen manuaalinen vatkain. Tehtiin myös itse alusta loppuun joulutorttuja (myös voitaikina), karjalanpiirakoita, glögiä ja snapsi -juttuja...

(Vatkaamisessakin voi muuten kehittyä. Ensimmäisen kerran kun täällä vatkailtiin niin kesti 45 minuuttia. Viime lauantaina 2 kananmunaa+2,5dl sokeria -combo oli enää 20 minuuttia. Ja kyllä siinä hiki tulee. On se vaan niin rankka harrastus se leipominen.)

Pikkujoulut itsessään sujuivat rauhallisesti, kun muotoilimme herkkuja ja odotimme, että ne valmistuvat uunissa. Syöminen oli paras osuus. Tietenkin.

Viime sunnuntaina puolestaan kävin seuraamassa yhden kaverin kastejuhlaa. Kirkkotilassa hän ensin kertoi seurakunnalle siitä, miksi haluaa olla kristitty ja mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet. Sen jälkeen lähdettiin kimppakyydeillä eräälle rauhaisammalle rannalle (Santa Barbara beach). Rannan tuntumassa oli joitakin venäläisten suosimia hotelleja, ja kovanahkaisimmat turistit ottivat jopa aurinkoa....

Täällä on ollut todella kylmä viime aikoina, joten olin tietenkin varautunut kylmyyteen laittamalla farkut, lyhythihaiset, pitkähihaiset, takin, parit kaulaliinat ja sormikkaat. Kävi sitten kuitenkin ilmi, että oli kuuma. Kuumuus itseni kannalta oli vähän tukalaa, mutta itse kastetilaisuuteen se oli erinomaista! Tai - miettikää itse, että sinä hetkenä, kun kävelet papin kanssa kohti merenaavaa kylmässä merivedessä joulukuussa pelkät shortsit päällä, niin saattaahan sitä olla vähän vilakka? Sitten pappi kysyy vielä kysymyksiä ja kaataa sinut päistikkaa suorilta jaloin umpsukkeluksiin. Sen jälkeen on oikein mukava, että aurinko paistaa mielummin vuodenaikaan nähden liian kuumasti kuin että olisi esim. sateinen myrsky. 

Itse hetki oli muutoin kaunis ja tuli tippa linssiin. 

Maanantaina siivottiin pikkujoulujen jälkeisiä sotkuja ja tiskattiin. Silloin myös vuokranantajamme kävi luonamme ystävättärensä kanssa juttelemassa jostakin "ennennäkemättömästä" matkailuideasta (joka tosin ei ollut kovinkaan ennennäkemätön, koska viime keväänä eräs makkaramyyjä kertoi minulle siitä saadessani kyydin Kotkasta Järvenpäähän). 

Tiistaina Suomi juhli itsenäisyyttään - niin mekin. Kävimme asiakkaidemme taidenäyttelyn avajaisissa, haimme kiinalaista ruokaa - ja sen jälkeen katsoimme linnanjuhlia internetistä. Ei aivan perinteinen itsenäisyyspäivä, mutta kuitenkin hyvin miellyttävä: Sibeliuksen Finlandia, hyvää ruokaa ja Tarja kättelemässä hienosti pukeutuneita ihmisiä. Ainut asia mikä itsenäisyyspäivästämme 2011 jäi uupumaan oli Tuntematon sotilas. 

Torstai-iltana mentiin viettämään iltaa persialaiselle kaverillemme. Katsottiin jotakin iranilaista elokuvaa ja söimme persialaisittain tehtyä riisiä. Itse olin ilahtunut koiruudesta, mikä pyöri ympärillämme. 

Viikossa on ehtinyt tapahtua paljon. Tuntuu kuitenkin, että aika kuluu hitaasti ja harjoittelussa päivät toistuvat toinen toisensa jälkeen. Ei olisi enää yhtään energiaa mihinkään, mutta koetamme täällä tsempata viimeisetkin harjoittelupäivät. Joululomalla ehtii sitten hetken rentoutua ja kerätä voimia seuraavaan vuoteen.