Korvapuustin tuoksuinen aamuhetki

Eilisiltana meille tuli vieraita, joita varten laitettiin "suomalaista" ruokaa. Yllättäen olikin hankalaa keksiä ruokalistaa ja koimme sitten luontevaksi tehdä niin sanottua perusruokaa eli lihapullia ja perunamuussia. Vieraamme koostuivat eri kansallisuuksista (yksi latvian-venäläinen, yksi kyproksen-puolalainen, muutama intialainen ja yksi persialainen. Meillä oli siis uskontonsakin puolesta yksi kokonaan kasvissyöjä, yksi joka ei syönyt lihaa, kanaa tai kalaa - ja yksi muuten-vain-onnellisempi-elämässään-kasvissyöjänä. 

Ja ei huolta, emme tarjonneet lihapullia näille kasvissyöjille. Teimme myös kasvispiirakan ja ruokaisampaa salaattia makaronilla. T leipoi myös korvapuusteja, mitkä olivat ehkä eniten suomalaisia tuotteita tähän mennessä. Tässä myös ihan vain kaikille luettavaksi _suomalaisten perinneruokien lista_. Sitä katsoessa toivoi välillä, että suomessa olisi myös joitakin oikeasti hyvänmakuisia perinneruokia, joita voisi myös tarjota. Tulisi tietenkin olla erittäin ylpeä suomalaisuudesta ja siitä, mitä meidän kulttuuristamme on jäljellä - mutta onhan se myönnettävä, että useat suomalaiset ruoat eivät ole hirveän houkuttelevia. Mietin, että miltäköhän maistuisi mustamakkara-pizza tai vastaavasti läskisoosi-pizza? 

Suomalaisille epätyypilliseen tapaan meillä ei ollut suunnitelmaa ruoanlaiton varalle. Se meni sitten lopulta siihen, että me kaikki kolme sählättiin oman ruokalajimme kanssa ja sotkettiin keittiötä oikein huolella vain muutama tunti ennen vieraiden tuloa. Ruoka kuitenkin oli huippuhyvää (ja on edelleen: jääkaapissa on leivontakulho täynnä eilisen jämiä). Pakastettiin myös korvapuusteja vähän loppukuuta varten, jolloin on tarkoitus viettää pikkujouluja suomalaisittain. Se on kyllä sitten jo tuleva olemaan ihan toinen tarina... 

Meidän korvapuustit eivät näyttäneet tältä. Niistä tuli vahingossa limpun kokoisia.

Muuton eilisilta kului kynttilänvalossa keskustellen kyproslaisesta kulttuurista ja eroavaisuuksista muihin kulttuureihin. Koska itse olen ollut keskiviikkoillan synttärikemujen jälkeen kuumeinen ja flunssainen - ja nukkunut viimeiset kaksi päivää putkeen - syötyämme alkoi väsyttää. Väsymys saattoi myös johtua valkoviinistä, mutta sitä en tietenkään tunnusta. Ilta oli kuitenkin varsin onnistunut. 

Nyt sunnuntaiaamuna tunnelmat ovat monenlaiset. Olen kipeämpi kuin eilen (kurkussa on jokunen kaktus), mutta kuumetta tuskin on enää kuitenkaan. Herättyämme siivottiin tiskipino (lähenteli uhkaavasti kattoa) keittiöstä ja olohuoneesta, ja aamupalaksi lämmitin itselleni korvapuustin. Olisipa ihanaa, jos kaikki sunnuntaiaamut tuoksuisivat korvapuustilta. 

PS. Selitettiin vieraillemme, mitä 'korvapuusti' tarkoittaa. Siis vähän kuin nenänakki, mutta korvapuusti...