Täällä Kyproksella ollessani lähes kaikki omistamani elektroniikka on jollakin tavalla tiltannut, aloittanut outoja toistoja tai kuollut.
Mun kännykkäni, armas Nokia, teki jo kesän lopusta asti sitä, että viestejä poistellessa se tilttasi. Kun sitä yritti saada uudestaan käyntiin, se ei suostunut. Se vänkäsi vastaan ja sai väh. puoli tuntia yrittää käynnistää sitä uudelleen. Jotenkin siihen sitten kyllästyin, kun muutettiin tänne Limassoliin. Menin kauppaan ja ostin halvimman - kestävimmän näköisen kuitenkin - puhelimen, mitä löytyi. Kotona kävi sitten ilmi, että puhelin on antiikkinen (muistattehan Nokian 3310:n?), mutta sataprosenttisesti varmasti toimii seuraavaan kivikauteen saakka. Ei paha. Suomeen palatessani aion ostaa uuden puhelimen ja pitää tämän ancient-kapistuksen pahoja päiviä varten tallella.
Toinen mukava pieni vastoinkäyminen oli se, kun rakas Olympus -digikamerani alkoi tehdä asioita oman mielensä mukaan. Päällisin puolin kaikki oli täydellisesti (nämä ovat yleensä kaikista pahimpia!), mutta sitten kun yritti ottaa kuvia niin ne olivat kokonaan joko mustia tai valkoisia. Ei sellaisilla kuvilla tee yhtään mitään. Tosi hienoja värejä molemmat, mutta kuvien tarkoitus on näyttää asioita, ei antaa katsojalle täysin vapaata mielikuvitusta aiheesta ja kuvauskohteesta. Ja valitettavasti Olympus päätti retkensä Kyproksella oloni ensimmäisen viikon aikana, mikä harmittaa oikeasti.
Ja viimeinen, muttei vähäisin: kullanmuru tietokone-Acer, jota itse katselin muutaman vuoden. Veljeni oli katsellut sitä ennen minua saman verran ja sitten antoi sen minulle ostaessaan uuden. Acer toimi pari ensimmäistä viikkoa täällä Kyproksella ja sitten yhtenä kohtalokkaana päivänä - padam! Se ei suostunutkaan käynnistymään enää. Kun painoi virtanappia; se käynnistyi sekunniksi, mutta sitten simahti. Ja simahduksen jälkeen välittömästi alkoi itse käynnistämään itseään ja simahti taas. Tätä jatkui yhtenäkin iltana 4h, koska akku oli täynnä. Tietokone oli repussani kiinni ja siellä se itse ruksutteli: käynnisti ja simahti, käynnisti ja simahti, käynnisti ja simahti...
Tietokonetta olen näyttänyt vaikka kelle, mutta se taitaa tosiaan olla jo vähän vanhahko. Rest in peace. Olen niin teknologiakeskittynyt elämässäni, että mulla oli koto-Suomessa toinenkin kannettava tietokone, joka lensi Euroopan halki mun luo, ja jolla parhaillaan kirjoitan. Sentäs tämä asia kääntyi parhain päin, vaikkakin ei pitkäaikaisen ystävän, Acerin, poislähtö hirveästi edelleenkään naurata.
Silitelkää laitteitanne, ihmiset. Ehkä ne siten kestäisivät paremmin...
